Golden Age Foorumi

ILLANHÄMY

Talven ilta, sininen hämärä
syliinsä kietonut
torpan pikkuisen pihan.
Taivaalla  tähti, yksi ainoa
pientä valoaan tuikutti joulutähti.
Kapealla polulla mi aittaan johti
näkyi vain yhdet jäljet.
Tassunjäljet.
Oli hipsutellut  Mirkkukissa
hiiruille joulua toivottamassa.
Kuului hiiruillekin joulurauha.

Tuvassa illanhyssyä tuvanväki vietti.
Pappa nurkassa keinuhevosta veisti.
Koti sukkaa mummo.
Eno kideradiota kuunteli.
Minä olin  mummolassa
oli äiti pikkuveikkaa hakemassa.
Istuin lattialla, räsymatolla iloisella
nukella muka leikin.
Oikeasti tarkkaan syrjäsilmin vilkuilin
kuinka pappa hevoselle harjaa  sitoi.
Hyvin tiesin sen saavani
kysyä täytyi kuitenkin
kellehän pappa sen lahjaksi antaa.
"Jollekin vaan joka kiltti on"
murahti pappa nupeja suussa.
Minua nauratti.

Ikkunalla kynttilät  hangelle kuvastui.
Satoi hiljaa pehmeää lunta.
Lumitähdet kuin timantit
huurteessa  kimalsi.

Myöhemmin. vuosia myöhemmin
taas mummolan pihaan astelin.
Koivut pitsimekoissaan joulua odotti.
Oli autio mökki.

Kuitenkin...
kun tarkkaan katsoin
ikkunan alla
pieni loiste kynttiläin hohti.

Nurkassa kuistin  keinahteli hiljakseen
hahmo keinuhevosen.



matleenai2016



 

ODOTUS

Aatto joulun on hiljainen.
On tupa pienoinen
Päre seinällä himmenee.

Armastain odotan luona pienen ikkunan.
Armastain hetkellä illan saapuvan.
Ensi lumi maahan on satanut.
Pihlajat vierellä aidan lumisina nuokkuvat.
Askel tuttu siellä ei käy.
On lumi valkea.
Vieraassa maassa,  vieraasta ikkunasta
katsoo mun armaani.

Maahan vieraaseen armaani sotimaan.
Oli  jätetettävä  tienoot omat, rakkaat.
Vieraan maan vieraille oville
mentävä kolkuttamaan.
Vieraassa maassa,  vieraassa pihassa
astelee mun  armaani.

Sota julmaa.
Sydäntä kylmää.
Sanoja ymmärtämään ei armaani kyennyt.
Halki vieraan maan kulki  ase  kädessään.
Multa vieraan, en armaani tahdo jäävän.
Rukoilen, saapua anna kotimaahan vielä.
Jo huomenna saapuu armaani, rinnalleni.

Yö.
Syttyy tähti.
 
Päre pihdissä himmenee.
Pihapihlaja vieressä aidan tielle katselee.

Turhaan odotan.
 Aamu valkenee.
Ei saavu armaani.

Luojani,
käännyn puoleesi
maalla vieraalla varjele.
Palata kotiin anna.
Tuo jouluksi luokseni.



matleena

KAUPPA

Ison tammen varjossa pihamaalla
oli Saimin ja minun kauppa.
Se oli oikeasti entinen varasto
mutta isä nikkaroi sinne  seinille hyllyt
ja kauppatiskin jossa oli laatikot
ja oikea kassakone.
Meillä oli valkoiset hilkat, valkoinen takki
jotka oli äiti ommellut.

Hyllyillä oli paljon hienoja tavaroita
oli käpylehmiä ja lampaita.
Kahvipaketeissa, vanhoissa oli kahvia.
Liiteristä haettua sahanpurua oikeasti.
Oli mehua, itsetehtyjä karkkeja,
äidin leipomia sokeripullia.
Vanhoja lelujakin oli.
Liisaa en antanut myytäväksi.

Ulkona seinustalla oli teranssi
jolla oli ruutuliinapöytä ja neljä tuolia.
Siinä oli mukava juoda vadelmanlehtiteetä
äidin kanssa ja syödä pullia jotka äiti
oli ostanut meidän kaupasta.
Pöydän alla kukkivat valkoiset piha-apilat.

Naapurin tytöt tulivat  nenä nirpassa
kauppaan. Niiden äiti oli käynyt sanomassa
meidän äidille ettei niillä tytöillä mitään
patettenttia ole kauppaan.
Me olimme sanoneet niin, kuulemma.
Äiti oli vastannut että on niillä se.. patettentti.

Kaupan nurkassa oli vanha, risainen nojatuoli.
Sadunkertojanojatuoli.
Kun siihen istui,  laittoi silmät kiinni
tuoli alkoi kertoa satuja.
Aina samoja, Punahilkasta ja Tuhkimosta.
Mukava niitä oli kuunnella vaikka samoja olivat.
Tuoli ei kai muita osannut.

Minä laskin kassaa, vaahteran, koivunlehtiä
kun kilahti kaupan oven kilikello.
Tuli asiakas, se oli äiti.
Kuulin kun Saimi kysyi:
" Mitä hyvää me tänään laitettaisiiin rouvalle."

Se oli meidän ikioma kauppa
joka oli auki ihan koko kesän.



matleena2016

LUMIRUUSU

Reunalla pilven talvisen
lumitähtönen pikkuinen
alas maahan kurkisteli.
Sinne määrä matkata
reittiä suunnitteli.

Huomasi niityn lakastuneen
sinne suuntaisi.
Ensin puiden latvoissa tanssi
alas niitylle lennähti.

Oli ruusu hallalta säästynyt
tummaa punaa hehkui.
Lumitähtönen tahtoi suojata
sen  talven kylmiltä huuruilta.
Kutoi  ruusulle myssyn valkoisen
varrelle virkkasi pitsisen seitin
Ei ruusuun kajonneet pakkaset
lumitähtönen varjeli.

Kului talvi kahdestaan
ruusun ja tähtösen.
Tuli kevät
aurinko lämmitti
lumitähtösen sulatti.

Kukat ruusun kesän hehkui.
Koitti syys,  kukat  lakastui
kukka yksi jäi  talvea odottamaan

tiesi  lumitähtösen  kohtaavansa.



matleena2016

TAKIT PUNAISET

Kesän haavikossa  vihertäneet
oksilla tuulessa hiljaa värisseet.
Nyt saapui syys.

Syksytär maalipurkin, pensselit kainaloon nappasi
viuhuvalla tuulella luo haapojen matkasi.
Oli keltaista ja montaa maalipurkeissa eri variä
punaisen lehdille valitsi.
Samantien lehdet aitan seinähirrelle lennätti.

Siinä ne oli näytillä
katselivat pihamaata
huomasivat ruohon ruskean
harmaantuneen vinttikaivon.
Niitä itseä  ei  kukaan huomannut.

Paitsi  pikku Tiina
joka hetken katseli
sisään juoksi
äidiltä pyyteli:
" Mä saanko takin samanlaisen kun
lehdillä aitan seinällä."

Parin päivän päästä
istui aitan seinustalla
kolme nättiä.
Kaksi hirrellä,
yksi  keiju pikkuinen alaportaalla.
Punainen oli  takki kaikilla.

Kissa ihailemaan pysähtyi
Rekun haukku kesken katkesi.

Syksyaurinkokin niille  hymyili.



matleena2016

KAKSIN

Syksy  takana aidan odotteli
oli kesä päiviään lyhentänyt.
Varjot niityllä pidentyneet
kukat kylmissään värjotteli.

Aamuun heräili päivänkakkara
oli kastepisarat yö tuonut.
Pisaraan kukkalehdellä
oli orvokki pujahtanut.
Kimmelsi valjussa valossa
pikkuinen orvokki.

Kaksi kaunista
valkoinen päivänkkakkara,
sininen orvokki
kesäpäivän rinnakkkain vietti.

Sitä ihmetteli leppäkerttu
viritti viulunsa sirkka.
Päivä paistoi kirkkaammin
tuulikin hellemmin hyväili.

Koitti ilta, katosi orvokki
ei enää palannut.
Päivänkakkara kaipasi.

Kastepisarassa  sinistä
joskus aamuisin vilahti.
Kakkara tiesi
se oli pikkuinen orvokki.



matleena2016

SANIAISNEIDIT

Salokorpi kaukainen niiden koti
harsoviittaisten saniaisneitien
viheriällä sammaljakkaralla
Keijujen, maahisten mailla.

Ei niityllä halunneet nolostella
seurassa  leinikkikaunottarien.
Kun ei kukkia osanneet
niitä karsaasti silmäiltiin.

Ei kuuset pitkään katsoneet
oli niillä tehtävää kerrakseen.
Sadesuojana pikkuväen ne toimi.
Yöllä nukkuivat alla sen.
Päivällä paahteelta  suojasi
ettei  sulaisi hentoiset siivet
ettei pitsimekko haalistuisi.

Maahiset sulkakynänä  piti
lemmestä harakanvarpailla
keijuille lurittteli.

Se oli keijujen hiusharja
kun lammelle tanssimaan lähti.
Maahiset takkutukan sillä suori
peikot häntätupsut  oikoi.
Se kuun valon polulle heijasti
ettei pikkuväki kompastuisi.

Se oli leppäkerttujen trampoliini.
kastepisarat keräsi
keijujen  hienolle hipiälle
kasvovedeksi.

Ei vähäisin puuha..
oli kuusen juttuseura.



matleena2016

SILTA

Silta oli kaukaisessa maassa
auringonnnousun maassa
jonka nimeä ei lausuttu ääneen.
Joku uskalsi kuiskata
yön pimeinä hetkinä
- kadotuksen maa -.

Sen alla ei virrannut puro, ei kulkenut tie.
Sinne johtivat jyrkät portaat
Kun aurinko nousi
kiipesivät ihmiset portaita.
Aurinko oli vielä matalalla
uskoivat olevansa aurinkoa korkemmalla
sielun nousevan auringon mukana
aina korkeammalle ja korkeammalle
kohoavan taivaaseen
saavuttavan hetken rauhan.

Kaikki eivät onnistuneet.
Epäonnistuneet uskoivat
löytäneensä nopeamman tien
taivaaseen.
Pudottautuessa alas maahan
sielu kohoaisi aurinkoa nopeammin.

Kiipesivät kaiteen ylitse,
pudottautuivat.

Sielulla oli ikuinen rauha.



matleena2016