Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Hyvinvointi => Aiheen aloitti: pumpuli - 07.09.2012 09:36:50
-
Juttelin tässä hiljan tuttavani kanssa. Hän sanoi, olevansa tyytyväinen, että hänellä ei ole koskaan ollut työtovereita. Kysyessäni perusteluja, hän sanoi että ei ole tarvinnut riidellä, tapella eikä tulla kiusatuksi!
Olin eilen syömässä entisten työtovereitteni kanssa. Nyt he ovat ystäviäni. Tiedämme toistemme asiat tasantarkkaan, syntyjä syviä myöden. Kaikesta voi puhua. Nyt jo nauretaan asiolle, jotka joskus olivat kipeitä. Vaikkapa avioerossa tapahtuneelle veitsien ja haarukoiden jaolle: " sulle-mulle, sulle-mulle!"
En vaihtaisi heitä mihinkään! :D
-
Niinhän se on että ystävät ovat tärkeitä.eikä niitä kannata suututella.
Tosiystävä ei kyllä hevillä suutukaan.Jos jotenkin menee sukset ristiin niin ystävyys vaan lujittuu kun asiat puhutaan ja sovitaan erimielisyydet.Meitä on tällä foorumi-palstalla monta jotka ollaan vuosia vaihdeltu kuulumisia.
Onpa ollut kokoontumisiakin.Toiset seurailevat sivusta ja joskus tulee sitten kommentti.
On saatu joulukakkuohjeet ym.Ainakin minä olen ajatellut teitä ystäviksi.
Tämähän on tälläistä nettiseurustelua ainakin meille yksineläville.
Kun olen savossa syntynyt ja ikäni myös asunut niin saan uusia ajatuksia sellaisilta paikkakunnilta ja murteista
joita en ole tiennyt ennen olevankaan..
Kropsu on minulle tärkeä ystävä ja siksi pyysinkin häntä Ystävä-mieheksi.
Kokoontuu Golden-Aga tänä syksynä...
-
Olen jo kai pari kertaa vihjaillut, että ottaisin Goldenilaisia rannalleni vaikka viikonlopuksi. Kahdeksalletoista oma sänky, jakautuen kolmeen identtiseen taloon. Uskoisin, että tämä joukko saisi jotain aikaiseksi livenäkin.
Paikka keskisessä Suomessa, Anniliisallakin reilun tunnin ajomatka. Rautalampi on ollut syntymäpitäjäni emopitäjä, joten "hieman olen kallellaan Kuopioonkin päin".
Pankaas miettimään.
-
Ohhoh, olipas reipasta textiä Piikatyttö, ja jotkut sanovat kultaisen iän porukkaa dementoituneiksi
-
Olen Aarno Korpelallekin asiasta vihjannut, mutta eihän lomatalorantaa voi Siilinjärven "menopaikkaan" verrata. Toki keväällä oli noin 20 opettajaa suunnittelemassa tulevaa lukuvuottaan ja kyllä Zumba pihallakin onnistui!
Paikasta en veloita mitään, täysihoitoa en lupaa, mutta, jos tapaaminen jonkin kokoisella aktiiviporukalla onnistuu, katsotaan mitä syödään, juodaan ja miten ko. kulut tasataan.
Ikuisena optimistina uskoisin, että tapaamisesta tulisi hauska tapahtuma.
Langaton nettiyhteyskin toimii, jos "kirjeenvaihto on pakko hoitaa"!!!
-
Niinhän se on että ystävät ovat tärkeitä.eikä niitä kannata suututella.
Tosiystävä ei kyllä hevillä suutukaan.Jos jotenkin menee sukset ristiin niin ystävyys vaan lujittuu kun asiat puhutaan ja sovitaan erimielisyydet.Meitä on tällä foorumi-palstalla monta jotka ollaan vuosia vaihdeltu kuulumisia.
Onpa ollut kokoontumisiakin.Toiset seurailevat sivusta ja joskus tulee sitten kommentti.
On saatu joulukakkuohjeet ym.Ainakin minä olen ajatellut teitä ystäviksi.
Tämähän on tälläistä nettiseurustelua ainakin meille yksineläville.
Kun olen savossa syntynyt ja ikäni myös asunut niin saan uusia ajatuksia sellaisilta paikkakunnilta ja murteista
joita en ole tiennyt ennen olevankaan..
Kropsu on minulle tärkeä ystävä ja siksi pyysinkin häntä Ystävä-mieheksi.
Kokoontuu Golden-Aga tänä syksynä...
Kiitos Anniliisa noista rakkaista sanoista.
Ystävänäsi on hienoa olla, myös kaikkien muidenkin ystävänä.
Joku teistä ystävät, veikkasi että olisin suuttunut jostakin tai masentunut,
mutta se eikyllä ole mahdollista koska en suutu, masennuksetkin tulee ja menee.
Sinua Anniliisa haluan halata lujasti, (jos luvan saan)- niistä villasukista jotka
uskon sinun kutoneen vartavasten minulle.
Ehkä Piikatytön "paratiisissa ,-jos totta tulee,, löytyy meillekin yksi
kahdeksastatoista, paikka..... ei sisällä vihjailua. :)
-
Olipa mukava lukea ystävällistä tekstiä ennen yöpuulle kiipeämistä.
Hyvää yötä kaikille vanhoille tovereille!
Pumpulin aloitukseen sen verran, että minäkin tapaan entisiä työtovereitani joskus, mutta enimmäkseen kirjoittelemme sähköposteja.
Eläkkeelle jäätyäni eräs hieman apatiaan taipuvainen työkaveri soitti ja sanoi kaipaavansa minun nauruani kahvihuoneessa. ;D
Oli kuulemma piristänyt harmaita päiviä. Ei sitä aina itse tiedä, miten voi olla toisille avuksi.
-
Jotenkin minusta vaan tuntuu että ollaan ,ainakin me jotka vastaillaan toistemme viesteihin ,kuin vanhoja tovereita,siis jonkinlaisia ystäviä keskenämme
Tämä Kropsun kanssa sanailu on jatkunut monta vuotta,ei olla kyllä koskaan tavattu.
Molemmat ollaan samassa elämäntilanteessa,puoliso on menetetty,perhe,ulkomaisia vävyjä myöten kyllä pyörii ympärillä meistä huolehtien
ja elämä on ulkoisesti hanskassa.Mutta jonkinlainen yksinäisyys silti asuu sydämessä.
Kropsu istuu hämärässä omalla terassillaan ja muistelee menneitä.
Minä kudon sukkaa ja ajattelen aina kelle nyt nämä antaisin.
Mutta sekin on vielä epävarmaa että särkyisikö tämä haavekuva jos nähtäisiin toisemme livenä....
-
Nyt ei taida olla vanhoja eikä uusiakaan tovereita Meidän palstoilla.Ei aina osu nuo sääennusteet.
On niin kaunis aamu että suunnistan sieni ja puolukka-retkelle.Ystävä-nainen,asuu samasssa talossa,
meni sukuloimaan Kouvolaan ja niinpä nyt menen yksin.
Sain jonkin maksullisen kanavan sille Kropsun lempikappaleelle.
en ole vielä yrittänyt kuunnella.Se Kaisan ja kumppaneiden Keltaruusu on kyllä mahtavaa humppaa....
-
Löysin minäkin sen maksullisen Syksyn lapsi-kappaleen ja käsittäkseni se pitää ladata kännykkään kuunneltavaksi,
puolen minuutin pätkän sai kuunnella näytteenä.
Hiljaista on, kun "vanhat toverit" ovat koonneet lelunsa eikä leiki enää meijän kaa.
Kukin saa tietysti tehdä kuinka parhaaksi näkee...
Eilen iltapäivän meillä myrskäsi ja satoi vettä kuin aisaa ja tänään on kaunis, aurinkoinen syyspäivä, mittarikin on kipaissut jossain välissä yli seitsemäntoista asteen.
Puolukkametsään mulla ei valitettavasti ole asiaa, omenista tein mehulingolla tuoremehua, mutta se on perin hidasta touhua,
punakaneleista sitä tein ja hyvää tuli.
-
Älkääs ny sitä syksyn lasta rääkäkkö" vallan hengiltä,,
Onhan sellanenkin laulu 5-kyt luvun alusta ko "Eron hetkellä.
--Älä soimaa jos vaan, monta ystävää saan, tämän jälkeen kun
luotain pois lähdet..älä syytä jos vie, minut pimeä tie, eronhetkellä sammuvat tähdet.
Syvin riemumme on, sanoin lausumaton. suru suuri voi sulkea huulet.
Kuinka voisinkaan näin, alaspainetuin päin,,, sinä vain,,syvän huokauksen kuulet...
-----jotenkin noin.. saattaa olla osia vaan tästä laulusta...
-
Hiljaista on, kun "vanhat toverit" ovat koonneet lelunsa eikä leiki enää meijän kaa.
Kukin saa tietysti tehdä kuinka parhaaksi näkee...
Noo, Hemuli, äläs ole allapäin, kyllä kai nyt sun viestisi täytyy huomioida, vaikka muuten tuli tehdyksi tilaa kiiltokuvalevitykselle.
Joo olin reissussa pari päivää Etelä Pohojanmaalla, Alajärvellä, tuttujen luona yövyttiin. Tutustuttiin paikkoihin, Ruonan sota, muistomerkit, kaksi vooningiset Pohojalaastalot ja sitten käytiin myös, en ole ennen käynytkään Vesa Keskisen "kyläkaupassa"
Jumalattoman isot ja mahtailevat rakennukset, porukkaa oli paljon liikkeellä, vaikka oli sunnuntaipäivä. Parkkipaikat lähes täynnä. Yhdellä kulmalla parkkipaikalla oli motoristeja, nahkatakit ja nahkahousut, kauheita kuvia nahkatakin seljäs, "Harrikkamiehiä" ja naisia kaikki tyynni.
Klampsittiin siitä ohitte autolle, kuulin kun yksi "takkupää" nähtävästi kysyi jotakin toiselta, se toinen vastas:
- Kotuua tulin !
Jaahas olivat paikallista porukkaa, paikallinen mukava puhetyyli ja nuotti.
(http://i7.aijaa.com/t/00724/10922940.t.jpg) (http://aijaa.com/xuW6DC) (http://i7.aijaa.com/t/00975/10922944.t.jpg) (http://aijaa.com/UYVSKM)(http://i8.aijaa.com/t/00351/10922945.t.jpg) (http://aijaa.com/hatDnu)
Keskisen Kyläkaupan ympäristöä
-
Onhan sellanenkin laulu 5-kyt luvun alusta ko "Eron hetkellä.
--Älä soimaa jos vaan, monta ystävää saan, tämän jälkeen kun
luotain pois lähdet..älä syytä jos vie, minut pimeä tie, eronhetkellä sammuvat tähdet.
Syvin riemumme on, sanoin lausumaton. suru suuri voi sulkea huulet.
Kuinka voisinkaan näin, alaspainetuin päin,,, sinä vain,,syvän huokauksen kuulet...
-----jotenkin noin.. saattaa olla osia vaan tästä laulusta...
Jo vain kropsulla on taas mielessä sellainen laulu, jota ei "juutuupi" tunne.
Minäkin aika paljon vanhoja kappaleita tiedän, kun olen kaikenlaisen kevyen musiikin suurkuluttaja ollut melkein mukulasta saakka, mutta tämä on ihan outo.
Isällä oli hyvä laulunääni ja hänellä oli tapana laulaa kaikkia vanhoja sota-ajan kappaleita.
Radiosta kuunneltiin Lauantain toivotut ja Metsäradio, ei silloin paljon muuta kevyttä musiikkia tainnut radiosta tullakkaan.
Tässä eräs isän usein laulama kappale.
http://www.youtube.com/watch?v=SzKNZMuyXq4
-
Espenin kuvista tuli mieleen ensimmäinen ja luultavasti viimeinen käyntini "kyläkaupassa". Silloin ei noita uusia komeita rakennuksia ollut, mutta väkeä oli tungokseen asti. Olin bussiretkellä Pohjanmaalla tutustumassa puutarhoihin. Porukka halusi ehdottomasti käydä Keskisellä. En minä sieltä mitään löytänyt, kun kaikkea oli liikaa.
Otsikosta "Vanhat toverit" sain pahan korvamadon. Päässäni kaikuu Alte Kameraden, vaikka yritän karkottaa sitä. En laita linkkiä marssiin, kun se taitaa olla Luftwaffen marssi alunperin. Saatan muistaa väärin. Oikein tai väärin, soitto soi päässä.
-
Tossakin me justiina ollaan varustettuna samanlaisilla korvilla", kun pumpuli
alkoi vanhojen toverien "rihman, niin samoin mun korvani alkoi soittaa
Alte Kamaradenia.Meilläpäin eli ennen sellainen Paavo, joka sitä soitti mandoliinilla.
Kun muksuna kysyin mitä se merkitsee suomeksi niin , hän sanoi suomennoksen
olevan; Yli Kallon- vanhan sillan, Ämmät Maitokannun tuo..
En koskaan oo halunnutkaan senparempaa suomannosta...
-
Katsoin vähän tarkemmin tuota Pumpulin aloitusta tähän rimssuun.
Siinähän Pumpuli aloittaa koko keskustelun muistelemalla entisiä Työtovereitaan ja sitä miten heistä onkin nyt tullut ystäviä.
Ei ainakaan minun korvaan sovi ..TYÖYSTÄVÄT...
Nykyään ei taida olla enää työpaikoillakaan sellaista toverihenkeä.
Mennään kyynärpää-tekniikalla ja työt tehdään tiimeissä.
Aina on joukossa myös niitä pinnareita.
-
Minulla on nyt yksi huoli.Missä ihmeessä miehet luuraa.
Kropsu vielä uskaltaa vastailla ja Korpela itse.Hyvä että näin.
Meitä on monta naista heidän kimpussaan.TULKAA POJAT TAKAISIN,OLKAA NIINKUIN ENNENKIN.
Tämähän on pientä hauskaa vuoropuhelua ,vähän flirttiä mukana...
-
Hyvä Anniliisa!
Minä seikkailin kuunsillalla Kropsun kanssa eilen. Minä kipusin ja hän laskeutui... "Pelottelin" häntä ensi viikonlopun kuunsiltakävelyllä, silloin nimittäin on täyden kuun aika ja kuunsiltakävelyt onnistuvat hienosti ellei nyt pilviverho tule sotkemaan leikkiä!!!
Tänään kuunsiltarannallani oli mahtava yhdentoista ystäväni joukko, naisia ja miehiä, tekemässä mm. saslikkia. Napostelimme pekoniin käärittyjä taateleita, puna- ja valkoviinissä marinoituja naudanlihapaloja ja molemmat kypsennettiin vartaassa avotulella. Mozzarellasiivuja, sipuli ja tomaatisiivuja kerroksittain ja painon alle yhdeksi yöksi jääkaappiin.
Harmitti, kun rannalta piti palata kaupunkiin, viinit piti unohtaa!
-
Anniliisan mielessä pojat, mutta on se niinkin että kyllä ne tytötkin ovat siirtyneet täältä
vallan musiikin kuunteluun,, ei aiheet versoile muuta kuin laulamista ja valokuvausta.
Enkä mä pelkää tulla viikonvaihteessa piikatyttö sun kans kuunsillalle. Otetaan Anniliisa mukaan
ja mennään kaikki sinne ihan ylös, käsi kädessä, niinkuin Dingo ennenmuinoin autiotaloon.
Minäkin laitan ne anniliisan kutomat sukat jalkaan jos vaikka alkaa varpaat paleleen.
Takaisin tullaan vasta kun päivä sarastaa..
-
;)
Tuohon kuunsilta-kuvaelmaan tarvitaan kuitenkin taustamusiikkia pelkän aallonloiskeen lisäksi. Tai ei, tietenkin on tyyni ilma. Muuten kuunsilta särkyy.
Olisiko Kuutamoserenadi sopiva? Ehkä kuitenkin jousiorkesteri tai yksinäinen alttoviulu... Kukahan löytäisi sopivan kappaleen.
Mielikuvitellen tästä tulee upea elokuva.
Varo sitten kropsu, ettet lipeä liukkailla villasukilla. :D
-
Täältä tulee musiikkia Kropsulle ja tytöille sinne kuunsillalle! 8)
http://www.youtube.com/watch?v=_4NQA7zvsVs
-
Voi sinua Kropsu.Minä jo uskoin että sinä et uskalla tunnustaa kenen kutomat sukat sinua nyt lämmittää..
Jo tieto siitä lämmittää minuakin.
Varovasti vaan siellä kuunsilloilla ,villasukat ovat tunnetusti liukkaat jopa parketilla
puhumattakaan silloista.Kyllä me kaikki sinne mahdutaan,Justiinan Puupääkin ja Espenin vaimo...
-
Varovasti vaan siellä kuunsilloilla ,villasukat ovat tunnetusti liukkaat jopa parketilla
puhumattakaan silloista.Kyllä me kaikki sinne mahdutaan,Justiinan Puupääkin ja Espenin vaimo...
Espenin vaimo on melkoisen tumpula noihin käsitöihin, sukankutomiseen jne.
Espenin vaimo on taas lahjakas puutarhaihminen ja muutenkin mukava. Meillä on tämän kadun varrella yksi hyvä naapuri, naisihminen, häneltä sujuu sukankutominen vaikka seisaallaan päällään, TV:tä katsellen.
Muutaman vuoden olen sisätiloissa hänen kutomiensa sukkien kanssa käyskennellyt. Eikä ole jalkaongelmia, ei alkuuskaan.
-
Pitkästä aikaa kiireetön illansuu ja aika pysähtyi päätteen ääreen. Kuulokkeet korville, tuli Reijo Taipaleen Täysikuuta, Olavi Virran Täysikuuta ja Hopeakuuta, Remu Aaltosen Täysikuuta. Siinäpä kotimaista kuutamoserenaadia. Reijo Taipaleen hopeinen silta vaihtui matkan varrella kultaiseksi sillaksi, mutta ei silläkään väliä...
Me Anniliisan, Kropsun ja kaikkien muiden Goldenilaisten kanssa astelemme hopeisen täysikuun hopeoimaa siltaa höyhenen kevyesti. Otamme Anniliisan kanssa Kropsun kädestä hennon kevyen otteen, kaiken varalta...vaikka kuunsiltaa pitkin onkin turvallista askeltaa villasukillakin...Me tytöt laitamme hopeiset tossut jalkoihimme, olematon tuulenhenkäys tarttuu seitinohueen hameenhelmaamme ja kuunsiltaa pitkin kulkiessamme ihailemme täysikuun hopeoimaa taivaallisen kaunista maisemaa ympärillämme..
Aika pysähtyy...
-
Ei kukaan voi väittää etteikö taas olisi sielujensympatiat liikkeellä.
Nukuin levottomasti koko yön, kävin jo postilaatikollakin, vaikka ei siellä mitään ollut.
Tuo piikatytön "ketjunlenkki, se oli syy mun rauhattomuuteeni.
Olisimpa aiemmin hoksannut kurkata tänne foorumiin niin kuunsilta haaveissa
olisin nukkunut kuin "porsas...
-
Tänään Kropsu ja muut ystävät jätän tulevan viikonlopun kuunsillan väliin. Vettä tihuuttaa ja omenat ja aroniat odottavat keittäjäänsä. Koskaan aikaisemmin en ole ko. yhdistelmästä hyytelöä tehnyt, mutta nyt kokeilen. Tulevalla kuunsiltakävelyllä voin antaa teille kaikille hyppysellisen maistiaisiksi!!!
-
Piikatytölle,
omenista ja aronioista tulee hyvää hyytelöä! Marja-aroniat ovat tosi terveellisiä, maku vain on hieman voimakas.
Tein niistä höyrymehuakin. Olen tarjoillut sitä ½ lasillista aperitiivina ja kehunut terveysvaikutuksia. PP sanoo, että juohan sitä mieluummin kuin selkäänsä ottaa.
(En ole edes uhkaillut.)
Jopa meni romanttinen kuvaelma ohi aiheen proosalliseksi kyökkipuheeksi. Pahoittelen :-[
Olit aikaisemmin kirjoittanut hienon tunnelmapalan kuutamoisesta kohtaamisesta.
-
Pitkin kuun siltaa ...
pitää kulkea kepein askelin ...
sillä muuten ...
Mutta kuun siltaa pitkin
voivat kulkea
mitä ihanimmat ajatukset ...
-
Löysin tuolta tämän vanhan, mukavan ketjun. Pakko panna se tähän esille. :)
Kiirus on nyt, kun huomenna tulee "vanhat toverit" käymään. Aamulla oli yksi kokous ja illaksi pitää mennä kohtaamispaikkaan emännöimään. Tässä välillä yritän kokata huomista varten. ???
Menemme aluksi miniäni ihonhoitostudioon vähän katselemaa kevään ihanuuksia, huulipunia ja kynsilakkoja ym ym. Sitten tullaan meille. Ikäänkuin jonkinlaisia "tupareita" pidetään. Tapaaminen on taas voimaannuttava kokemus. :-*
-
Muistin tämän vanhan ketjun, alalta, jolloin vielä ajatuksia vaihdettiin! ;)
Vuosi tästäkin taas vierinyt.
Tänään on "vanhojen toverien" kokoontumisajot. Äkkiä nyt pakkelia naamaan, yritän tunkea vanhoihin kevätkuteisiin. Ja eikun menoksi! Bissilla pitää mennä. Jos vaikka........ 8)
Ehkä myöhemmin kerron, ehkä en. :-*
-
Enpä ole aikoihin käynyt entisen kotikaupunkini keskustassa. Hetken tori- ja katuelämää katseltuani, totesin, että olen "pudonnut kärryiltä". Suorissa, mustissa housuissani ja kirpparitakissani olin varmaan "outo lintu" kaikkien pillihousujen, pillifarkkujen ja mikroshortsien joukossa. Ihonvärinikin taisi herättää kummastusta! :)
Ravintoloilla ei ole enää suomalaisia nimiä. Menimme juuri avattuun, uuteen ravintolaan. Tarjoilija joutui meille suomentamaan ruokien sisällön. Tapaslankun sitten otimme. Puulankun päälle oli kasattu erilaisia juustoja ja parmankinkkua sekä paria sorttia makkaraa, outoa leipää ja hyppysellinen rucolaa. Sitruunasorbet jälkiruuaksi. ::)
Vaan nauru pidensi taas ikää ainakin vähäsen ja piti muutama kyynelkin vuodattaa.
Seuraavaksi on suunnitteilla Viimsin matka. Näkis vaan! Mutta unelmia pitää olla. Kotimatkalla oli kiinalainen kuski. Jutteli iloisesti matkustajien kanssa ennen bussin lähtöä. Ja yksi häirikkökin könysi matkaan. Nainen! :-[
Anniliisalle! Olis siellä ollut vasikan poskea. Jäi nyt kokeilematta!
-
Nyt kun nämä ..Vanhat toverit..on palkittu mitaleilla tuli mieleeni taas vanha-herra Kropsu.
Kuinkahan paljon häntäkin lienee lämmittänyt tämä Kataisen ja Risikon älynväläys[ei millään pahalla}
Alkaa olla sotaorvot jo vähissä suomessamme ja Natokin kutsuu.
Sataa lunta ja Olli Lindholm laulaa ..Niin pienen hetken Rakkaus on lumivalkoinen..
Minä saan tänään vieraikseni Ukki ja Mummi Englantilaiset ja tarjoan heille Savolaista perinneruokaa.
-
Ei Nato kutsu enää sotaveteraanejakaan, saati sotaorpoja.
Mutta aina vaan Nato kummittelee kaikkialla tänä päivänä, jonain päivänä se vaan saattaa olla totta Suomessakin. "Ei huono" sanoisin J.Uotisen tapaan.
-
Ei kolahtanut oikein minun Savolainen huumorini näköjään.
Kuinkahan monta sotaorpoa tämä sotilasliitto on saanut aikaiseksi ympäri maailmaa,
Miksi sen pitää olla sotilasliitto.
-
http://www.kolry.fi/content/ajankohtaista
Laitoin linkin Anniliisan vihjaamaan asiaan. Kaikki lukijat eivät ehkä tiedä mistä puhuttiin ja miten Katainen ja Risikko liittyvät juttuun.
Tunnuksen saaminen merkitsee monelle sotaorvolle tunnustuksen saamista. Viiteryhmään kuuluvana sanon omasta puolestani, etten kaipaa erityistä huomiota tai prenikkaa. Isän kohtalo on säilynyt mielessäni muistuttamatta vuosikymmenestä toiseen.
Nato on muuttunut mielessäni mahdollisuudeksi enemmän kuin uhkaksi Suomen turvallisuudelle. Jos asiasta pitäisi juuri nyt sanoa tarkka mielipide, en osaisi sanoa ehdottomasti kyllä tai ei. (Vähän savolainen kannanotto: suattaa olla niin tae suattaa olla olemata.)
En usko ikuiseen rauhaan niin kauan kuin ihmiskunta on hengissä. Nato ja Varsovan liitto pitivät yllä kauhun tasapainoa kylmän sodan aikana. Kumpikaan osapuoli ei hyökännyt, koska kumpikin tiesi, mihin se olisi johtanut.
YK hienoine julistuksineen on täysin voimaton kriisien estämisessä. Valitettavasti.
-
Kiitos Justiinalle kun tasoittelet aina näitä minun joskus kärkkäitäkin mielipiteitäni.
Hyvinhän on suomessa asiat olleet nyt monta vuosikymmentä,
Ei enää ole meitä paljon joilla on muistissa nämä vaikeat ajat.
Koulussahan niistä ei silloin aikanaan puhuttu,minkä vähän opettaja R...ä vihaa lietsoi.
Nyt jo taas innokkaimmat sepeleitään kalistelee.
.....Jäähyväiset aseille jotka elämää puolustaa.....
Mutta porvoossa taas tätä mummoa kaipaillaan.
Tyttäreni lentää Japaniin työkeikalle.
Hyvää talven odotusta ja kohta alkaa pikkujoulujen aika.
-
Anniliisa, ei ollut tarkoitus puuttua kirjoituksiisi loivennellen, ainoastaan vihjata mahdollisille epätietoisille mistä asiasta oli kyse. Kaikki eivät ehkä lue lehtiä ja seuraa maailman menoa yhtä tarkasti kuin sinä.
Minullakin oli opettaja, joka puhui leukapielet kireinä "uudesta itäisestä ystävästämme". Hän oli kapteeni evp, ollut jatkosodassa mm. Tali-Ihantalassa.
Ne olivat niitä aikoja ne.
-
Ho-hoijaa! Poika toi tosivanhan koneeni tilalle tabletin. Onneksi en antanut viedä pois vanhaa. Se " langaton lennätin " sotki molemmat koneet. Nyt on sitten ollut vieroitusoireita, kun en ole päässyt nettiin aikoihin. Nyt taas operoin tällä vanhalla, hitaalla. Kyllä se tablettikin kuntoon laitetaan.
Mutta Vanhat toverit. Tää on hauska ketju. Kropsun huumoria kaipaan. Nyyh! :'(
Olin viime lauantaina kurssitapaamisessa Mansessa. Valmistumisestamme on aikaa 58v. :-[ Siis parin vuoden päästä tulee täysiä kymmeniä. 35 nuorta, innokasta naista lehahti ympäri Suomea, osa ulkomaillekin. Lauantaisessa kokoontumisessa oli 10 mukana. Muutamia on jo poistunut keskuudestamme ja moni on jo huonokuntoinen. Tietysti osa ei ole koskaan ollut mukana kokoontumisissa.
Mutta muukavaa oli. Aina kerrataan ne vanhat muistelukset! ;)
-
Huomasin taas vanhan mutta hauskan palstan ja eikön menoksi.Sain juuri kokea kuinka paljon iloa tuottaa pieni postikortti ystävältä. Vuosia on kulunut viime tapaamisestakin kun on elämä kuljetellut eri suuntiin. Mutta kun löysin kortin ja tervehdyksen postilaatikosta niin se toi mukavan lämpöisen tunteen.Ystävyys onkin kuin hyvä viini.Se vain paranee vanhetessaan.
-
Ihan mielenkiintoista sanailua vanhojen ystävien kanssa tälläkin palstalla.
Villasukista aina kuunsillalle asti
.
Sekin on elämän rikkautta kun on mukavia muistoja kertynyt elämän varrelta.
Viime yön unilääkkeenä selailin Jutta Gustafsbergin ja Juha Rouvisen Rakkauden voimakirjan.
Ei olekaan mikään siirappitarina heidän omasta elämästään .
On mietteitä ja neuvoja tästä mystisestä ja järjenkin vievästä rakkaudesta.
Mutta nyt toivottelen hyvää joulun odotusta.
-
Ainulille kaunis kiitos näistä runoista
Saa olla runokirjoja omassa hyllyssä, ei niitä vain aina tule selailtua.
Nytkin niin kauniita sanoja uuteen päivään.
Hyvää itsenäisyyspäivää toivottelen teille palstamme lukijat.
-
Vanhat toverit eli siskot Ainuli ja Anniliisa ovat olleet reippaina aamuvuorossa. :) Minä vanha tulin taas iltavuoroon. Aamuruno pitää aina vilkaista, siitä päivä mukavasti käynnistyy.
Kyllä on pimeää! On vanhan sanonnan mukaan kaksi pimeää vastakkain ja hämärä siinä välissä. Olen viritellyt valoja sisälle ja ulos, mutta eivät tuikkuni ihmeitä saa aikaan.
Huomenna juhlitaan taas isänmaata. Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle ja joulun odotusta myös - sillä tavalla nykyään kaikkialla toivotellaan.
6.12. Katsoin ohimennen eilen kirjoittamaani. Olin keksinyt Anniliisalle uuden nimen. Nyt korjasin sen oikeaan muotoon. Käynkö liian harvoin kun en enää nimiä muista? Vai onko herra A(lzheimer) tulossa kylään? Onko herrankaan nimi oikein. ::) ::)
-
Ho-hoijaa tätä hiljaisuuden retriittiä, mikä tällä palstalla vallitsee!
Nyt on kuitenkin kesä kukkeimmillaan. :)
Matkailen tulevana viikonloppuna tapaamaan pojan-tyttärenpoikaa Kuopioon. Ikää hänellä on nyt 7 kk.
Tapasin Kropsun. Kerron, mitä hänelle kuuluu, jos joku kysyy. ;)
-
Samaa minäkin mietin kuin Pumpuli
.Jotenkin vain tämä sähköinen tekniikka koko ajan vauhdilla uudistuu ja entiset unohtuu
.
Lyhyet WastApp viestit vain sinkoilevat joilla yhteys nykyään toimii.Ja entiset vanhat yhdeydenpidot ei enää kiinnosta.
Kiva kun aina vielä joku tännekin palstalle kurkkaa ja jotain jopa pakisee.
Pumpuli on tulossa Kuopioon.aika mukavasti torilla on ollutkin tapahtumia.
Nytkin Uotinen meitä tanssitteli.
Minulla on kyllä tapana muistella usein menneitä,ihmisiä ja tapahtumia,lienee sitä hiipivää vanhuutta sekin
Hyvää Jussin odotusta ystävät ja kauniita kesäpäiviä toivottelen.
-
Hei vanhat toverit,
jokunen on sentään toimintakuntoinen. Kirjoittaminen on tosiaan vähentynyt, monella varmaan syynä Facebook tai pikaviestintä. Keskustelut ovat nyt niin menneen talven lumia. Tässä juuri puhelin kilahti ja perillinen laittoi viestin löytymättömistä krassintaimista. Taitaa olla Puupään pihan laittaminen jälkijunassa. Jospa saataisiin pitkä syksy, jotta tällä viikolla laitetut taimet ehtisivät varttua ennen talven tuloa.
Talvea kohti tässä ollaankin kohta kääntymässä. Tasan viikon kuluttua on kesäpäivänseisaus. ::) Enpä ankeuta teitä enempää tällä kertaa.
Kivaa matkaa pumpulille tänne oikeitten ihmisten seuraan (lyhyt savon kielen kurssi: oekeet immeiset, oekeihin immeisten seoraan Jossakin päin omalla paikallismurteella sama kuulostaa toisenlaiselta savolta. ). Sinulla on lapsenlapsenlapsi. Upeaal
Olisi mukavaa kuulla kropsu-kuoman kuulumisia. Jos itse tätä lukee, niin terveiset täältä. Lopetitko kirjoittelun kokonaan?
-
Jutellaan nyt, kun kerran alkuun päästiin.
Meni päälaelleen koko Kuopion reissu. Tarjottiin peruutuspaikkaa kaihileikkaukseen ensi viikolle ja otin vastaan. Siinä mukavasti juhannus sujuu.
Kropsu voi hyvin. Hoitelee tiluksiaan ja auttelee jälkikasvuaan, joita onkin tosi paljon. Kropsun voi tavata Golden Age chatissa.
Suunnittelemme Kropsun kanssa yhteistä kirjaa. Nimeksi tulee: "Kielletty alle 80-vuotiailta!" ;)
-
HU-huu! Onko täällä ketään? Ei taida olla. :)
Syksy on tullut. Kesästä muistot jäljellä. Ihan kivoja muistoja. ;)
Kaunis ruska ikkunan takana. Nurmikon peittää keltaisten lehtien matto. Mukavaa etsiä kynttilät ja lyhdyt esiin. Hehkuviini lämmitettynä kruunaa syksyisen illan.
-
No, voi-voi! Päivät on kaksi harmaata päittäin. :(
Siihen joukkoon iski vyöruusu kasvoihin (pirullinen tauti). Viikkojen toipumisen jälkeen lähti pikkuvarpaasta tulehdus leviämään.
Mistä tähän enää ilon "repii"? Umpeemuurautuneella silmällä ei voi lukea (terkkuja Anniliisalle), telkusta ja netistä tulee pelkkiä lakkouutisa.
Pitää vaan kuunnella musiikkia ja elää kesän muistoissa! :)
Kaikesta huolimatta: Tsemppiä! ;D
-
Voi hurjaa ja kurjaa, pumpuli! Vyöruusu ja vielä kasvoissa on koettelemus. Muistelin ruususta kuulemiani juttuja ja sitten googlasin, ja kyllä, se voi iskeä jos vesirokon aiheuttanut virus on jäänyt elämään kroppaan. Sairastin vesirokon nuorena aikuisena. Olikin kova tauti silloin. Kun tästä yleiskunto ja vastustuskyky vielä heikkenee saattaa mullakin olla edessä nättiniminen sairaus. Moni tuttava on sellaista potenut jopa sairaalaan kuskattuna. Lukemassani jutussa mainittiin että 80-vuotiaista puolet on potenut vyöruusun, muutamat useammankin kerran. Ilmeisesti ei siihen saa immuniteettia.
Toivottavasti vointisi on jo parempi ja pystyt lukemaan. Sehän on parasta ajanvietettä. Kun minulla oli käsi paketissa,en pystynyt pitämään kirjaa käsissä, ja silloin jäi lukeminen vähiin. Luen nimittäin iltaisin sängyssä kaksin käsin. :) Nyt luen Finlandia-ehdokkaista Hanna-Riikka Kuisman Kerrostaloa. Voittajan saan kuulemma joululahjaksi. Hyvää kannattaa odottaa.
Olemme lumen saartamia. Meidän tienpätkällä on räntäkuorma taivuttanut kaksi nuorta mäntyä tien poikki. Pääsin juuri ja juuri ryömimään niiden alitse postireissulla. Siitä ei autolla ajeta. Huomenna pitää saada metsuri kiinni heti aamusta. Kunpa ei tarvittaisi ambulanssia tai taksia ennen sitä!
Tsemppiä, pumpuli ja tervehdys toisille vanhoille tovereille myös!
-
Jatketaanpa yksinpuhelua. Vanhuksilla on usein tapana ajatella ääneen.
Eilen on ollut autiotalossa tungosta, toista sataa kävijää yhtä aikaa paikalla! Yksin kappalein 188. Ei oo totta! Tuli mieleen palvelunestohyökkäys, toiseksi ajatus että jonkun tietokone on vallattu ja se lähettää yhteydenottoja omaan tahtiin, kolmanneksi että uskaltaako tänne edes tulla enää, neljänneksi laitoin virustorjunnan töihin. Näin epäluuloiseksi ihminen tulee, kun aina varoitellaan... Lopuksi päättelin tykönäni, että kaikki meidän pumpulin tanssittajat haluavat kuulla, miten paraneminen edistyy. Siitä viime päivien vierastulva! Loogista, eikö? ;)
Niin että mitä kuuluu, pumpuli?
Joulu iskee kimppuun, iskeköön. Tänä vuonna laiskotus on huipussaan: meillä syödään PP:n siunauksella valmisruokia, leivonnaisetkin on tilattu ammattilaiselta, kinkkua ei tule, kalaa ostan alan yrittäjältä valmiiksi savustettuna. Pimeys huolehtii siitä, ettei tarvitse liiemmin siivoilla. Lukemiset on jo lainattu, lisäksi se lahjakirja eli Bolla odottaa. Mikäpä tässä valmiissa maailmassa.
Hyvää joulun odotusta!
-
Kiitos kysymästä, nyt voin jo paremmin. Viimeinen silmäkontrolli oli ja "lohdullinen" kommentti lähtiessä: " Tämä voi sitten uusia."
Mielelläni ajattelisin, että ne 188 vierasta ois mun tanssituttujani, mutta ei niitä sentään niin paljoa ole. ;)
Minä uskon, että tämän aavelaivan konehuoneen laskurit on sekaisin! Siksi täällä on niin ihmeellisiä lukemia. ;D
Hyvää joulun odotusta!