Golden Age Foorumi

Mitenkäs se niin menee, että kun tänne kirjoittaa, niin koko ketju heittää "häränpyllyä". Voisko joku tietää?

Näin kuumana heinäkuun päivänä tuli mieleeni eräs kesän maku: talkkuna. Siis hyvää piimää kaupasta. Kotona oli jo hankittuna luomutilan luomukaurasta tehtyjä luomutalkkunajauhoja. Aah, mikä pehmeä maku!

Pussin kyljessä oli ohje. Siihen tulee talkkunajauhoja, mustikoita, fariini- ja vaniljasokeria, maitorahkaa ja kermaa. Niistä tehdään "pöperö". Maistuis varmaan sullekin.

Jalmarinpojalle! Jos eksyt tiistaina Pappisten lavalle, niin pane kukka napinläpeen. Tuun sitten hakemaan hitaalle.  

On se kumma. Mikä saa kaksi elämänsä ehtoopuolella olevaa naiseläjää ajamaan kuulaassa kesäillassa ja -yössä sata kilometriä suuntaansa? Ja vain voidakseen pyöriä toisten yhtä "hurahtaneiden" kanssa liukastetulla parketilla vastapäivään erilaisten rytmien tahdissa.

Suomalainen tanssilavakulttuuri on pitänyt pintansa vuosikymmenten saatossa. Ilmiö lienee ainutlaatuinen maailmassa.

Ilmassa leijuu koko tunteiden kirjo: iloa, onnea, ihastumista, rakastumistakin, pettymystä, mustasukkaisuutta, eron tuskaa.

Kysyin eilen ikääntyneeltä leskimieheltä, mikä saa hänet tulemaan paikalle lähes viikottain. " Saa edes kerran viikossa pitää naista lähellään", kuului vastaus. Siis ihmisen ikävä toisen luo.

Hauskaa Juhannusta!
Olkaa lähekkäin!

Se paras kesän maku on vielä maistamatta. Mansikat! Juhannuksena sitten.  

Höpöstelin pitkän aikaa chatissa tänä iltana. Oli ihan mielenkiintoista keskustelua ja väkeä oli. Siis toimii, ainakin minun koneellani.

Kerronpa, minkälainen voi yksinelävän sinkkutytön viikonloppu olla.

Viime viikon tohinan jälkeen ajattelin viettää rauhallisen viikonlopun. Ei ollut kutsuja lakkiaisiin, eikä muihin pippaloihin.

Olen tehnyt lenkin kaikkina kolmena päivänä. Välillä istunut kivellä ja ihaillut kotiseutuni maisemia. Olen ottanut aurinkoa, surffaillut netissä, lukenut Liana Kaarinan kirjaa Gehenna.

Olen hymyssäsuin miettinyt viime keskiviikon hauskaa tanssi-iltaa. Vanha ystäväni, jonka kanssa olen käynyt "mykkäkoulua" viisi vuotta, lähestyi yllättäen minua. Aikoinaan päätin, että jos hän haluaa lähestyä, niin hänen on pyydettävä minulta anteeksi julkisesti ja polvillaan!  :shock: Mutta ans`olla. Huomasin puhua pälpättäväni iloisesti ja tanssinpa vielä kauniin valssinkin hänen kanssaan.

Tänään sunnuntaina, illan viiletessä, huomaan, että en ole ollut yhteenkään ihmiseen kontaktissa koko viikonloppuna. Ei vierailijoita, ei puheluita, ei tekstareita eikä sähkäreitä. Paitsi, ollessani tankkaamassa, kassatyttö kysyi: "Onks`sulla bonuskorttia"? Ja minä vastasin: "Ei oo".

Huomenna on kiireesti lähdettävä ihmisten ilmoille.

Kuka onneton keksi nurmikon?

Ennen talojen pihat oli luonnontilassa. Kauniit, tallatut polut kulki navetalle, ulkorakennuksiin, puuceehen. Eläimet nyhtivät pihanurmikkoa, lampaat, vuohet. Muistan äitini, pieneläjän, leikanneen sirpillä "pyörtänöitä" teiden ja ojien varsilta eläinten ruuaksi.

Nyt pörrää koneet joka pihassa. Nytkin vahdin silmä kovana, milloin sade lakkaa ja nurmikko kuivuu, että pääsen pörräämään. Sama homma mökillä. :twisted:

Voi tätä ihanaa kesää. Omenapuut ja sireenit alkaa kukkia!  

Kalle Kustaa Korkin seikkailut ja Pekka Lipponen (lieneekö Paavon esi-isiä).

"Pumpulin plikoilta" puuttuu vielä se 30+ miesmanageri ja oma keikkabussi.

Näillä aamuilla ottaa parisen päivää tuo palautuminen, mutta tänään lähdetään naapurinemännän kanssa "kiiotolle".