Kirjan lukunurkka

[Viola]

 
  Muuttaako ympäröivä maailma ihmistä, vai  taitaa ihminen itsekin olla muuttuvainen.

 Kun 70-luvulla luin Meriluodon "Peter Peter"-kirjaa elin silloin seesteisessä avioliitossa, kauhistelin silloin kirjan päähenkilön tempauksia. Miten ihmiinen voi olla noin seksistinen ja sen vietävissä...

 Nyt näillä silmillä ja tällä elämänkokemuksella tuota leffaa katsoessa en yhtään ihmetellyt Sannaa! Muuten sen toteutus oli vanhanaikasta ja kankeaa verrattuna tämän päivän filmeihin.


 

[Hemuli]

Televisiosarjan innoittamana tuli tilattua Jennifer Worthin "Hakekaa kätilö" ja nyt siitä oli jo saatavilla toinenkin osa.
Televisiosarja ei millään lailla ole kirjan kanssa yks'yhteen, mutta katsottavia ja luettavia ovat kumpikin. 
Tämä kirjan toinen osa on ainakin alkuosaltaan varsin surullista luettavaa

[Anniliisa]

   Satuin katsastamaan televisiossa esitettyä terveysohjelmaa joka esitteli Paula Heinosta  ja hänen mielipiteitään
meidän ihmisten monimuotoisista sisäkaluista.
Niinpä kiinnostus heräsi ja lainasin hänen teoksensa.. Vihdoinkin hyvä olo..
Jospa vaikka saisin jonkun viisaan ajatuksen tukemaan tätä yritystäni parantaa ruokailu-tottumuksiani.
 

[acca]

 
 Sain luettua joululahjakirjan: "100vuotias joka hyppäsi ikkunasta ja katosi." Siinä hauskaksi mainostettu kirja, olihan siinä mukavia hauskoja kohtia jotka nauratti että sai vedet silmiin. Mutta,mutta...
  Siinä kerrotaan tämän satavuotiaan koko "elämäntarina", eikä siitä vauhtia puuttunut, käytiin joka maanosassa Amerikoista, Neuvostoliiton kautta, Uuteen Seelantiin ja Ranskan muukalaislegioonaan.
 Sitä on verrattu Arto Paasilinnan kirjoihin....ei vedä vertoja Paasilinnalle.
  En taida mennä leffaa katsomaan.

[Justiina]

Pumpuli,
nyt on Vorkuta haettu kirjastosta. En ole ehtinyt avaamaan, sillä yritän kahlata vauhdilla Finlandia-ehdokkaita läpi. Menossa on toiseksi viimeinen eli JP Koskisen Ystäväni Rasputin. Kovasti venäläisissä tunnelmissa on pitänyt liikkua, kun Rasputinin lisäksi voittajan kirja Jokapäiväinen elämämme käsitteli elämää Neuvostoliitossa.
Jäljellä on vielä yksi ja kaikkein paksuin eli Herodes.

Viime viikolla Tuula-Liina Varista haastateltiin aamutelevision kirjaohjelmassa uusimmasta teoksestaan Että tuntisin eläväni. Vaikutti lukemisen arvoiselta.

[Hemuli]

Sain tänään hyppysiini Pauliina Rauhalan "Taivaslaulun" ja taitaa jäädä kutominen vähemmälle, sen verran kirja kiinnostaa.

[pumpuli]

Viimeiset lehdet Vorkutasta kääntyivät tänään. Monta kertaa olin jo jättämässä kesken, oli se senverran rankkaa. Luin välillä aina jotain kevyempää. Sen nyt ymmärrän, että oli varmaan onneksi sukulaiselleni, että hänet teloitettiin heti vainojen alettua. Ettei joutunut vankileireille kylmään, nälkään ja kovaan työhön.

Kiitos Justiinalle ja Hemulille kirjavinkeistä. Tietää taas, mitä kirjastosta hakee. 

[Justiina]

Sain tänään hyppysiini Pauliina Rauhalan "Taivaslaulun" ja taitaa jäädä kutominen vähemmälle, sen verran kirja kiinnostaa.

Joko sait loppuun? Ihmettelin kovasti, miksi Rauhalan kirjaa ei huolittu Finlandia-ehdokkaaksikaan. Kieli on kaunista ja aihepiiri ajankohtainen ja tarpeellinen alustus keskustelulle monisynnyttäjän väsymisestä sekä uskonyhteisön suhtautumisesta opinkappaleita kyseenalaistaviin nuoriin.
Tänä vuonna ehdokkaina oli paljon historiallisista henkilöistä kirjoitettuja romaaneja.

^^^^^^^^
Etsin äsken ketjua jossa purkaa kiukkua, kirjallista kiukkua
Kun ei löytynyt, laitan tähän jatkoksi.

Selasin äsken Hesarin kuolinilmoituksia (ihan totta, olen jo siinä pisteessä!) ja silmiini sattui Leinon Nocturnen viimeisen säkeistön loppuosa. Kaunis ja ihan sopiva muistovärssy, mutta kirjoittajaksi oli laitettu Vesa-Matti Loiri!
Pitäisikö tuntea myötähäpeää vai surua sivistyksen ohenemisesta... 

Usein näkee myös värssyä Nyt olen vapaa ja mukana tuulen jne. Sekin on kaunis muistovärssy, mutta se kirjoittaja ei ole Eino Leino vaan Vuokko Laatio. Kerran lehdessä oli kaksi vainajaa saanut saman runon muistokseen, toisen kirjoittajana oli Leino ja toisen Laatio.

[Anniliisa]

Justiinan juttelu liippasi niin läheltä minun ajatuksiani että jatkan. Kyllä minäkin
 silmäilen aina kuolinilmoituksia.Ei jokaiseen ole omaiset laittaneet syntymä eikä kuolin paikkakuntaa.
Jotenkin se harhauttaa,onhan samannimisiä ihmisiä.
Vesa-Matti Loiri on laulanut levylle noita Leinon kauniita runoja,siitä varmaan tämä väärinkäsitys.
Mutta sitten se tärkein ja myös hassuin juttu.
Minä olen varannut jo valmiiksi värssyn kuolinilmoitukseeni.

Juosta kaiken läpi,juoksennella,etsiä,eksyä,olla löytävinään.
olla olevinaan kaikki vuodet ja sitten kuin liian äkkiä perillä.
 Pentti Saaritsa.
Olen kyllä tytöille sanonut että älkää laittako jos satun elämään kovin vanhaksi.

[Piikatyttö]

"Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä"

Runon on omaisensa kuolinilmoitukseen kirjoittanut 1990-luvulla helsinkiläinen Vuokko Laatio.

"Aluksi runon näkeminen kuolinilmoituksissa tuntui pahalta, mutta nyt tunnen iloa, jos runo lohduttaa muitakin omaisiaan kaipaavia. Hauskaa olisi myös, jos tekijän kohdalla lukisi Vuokko Laatio eikä Eino Leino"

Näin Vuokko Laatio on jollakin palstalla hienon runonsa lainaamisesta kommentoinut.

Eino Leinon kauniita runoja on paljon sävelletty ja Vesa-Matti Loiri on niitä mahtavasti tulkinnut.

[acca]

    Jatkan tätä kuolinilmoitusten kirjoittelua, minulla on värssy josta olen sanonut jälkipolville että sitä EI ainakaan saa panna mun kuolinilmoitukseen.

    "Oli sulla sydän niin lämmin,hellä
     oli siellä paikka meillä jokaisella.
     Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,
     meitä aina muistit ja huolta kannoit,,,jne jne


   En varmastikaan oo kaikkeani antanut, enkä aina oo ollu lämmin enkä helläkään.
    Pelkkää plää pläätä tämä.

[Justiina]

Kuule acca,
veit sanat suustani. Tuo värssy ei sovi minullekaan. En missään tapauksessa ole ollut uhrautuva emonen.

Toivottavasti kukaan ei nyt luule, että olemme masennuksen vallassa kuolinilmoitusta laatimassa. Tekisi mieli jatkaa värssyrintamalla.
Olen toivonut jälkeenjäävien valitsevan kahdesta mieluisesta. Toinen on Sirkka Turkan ja toinen Mirkka Rekolan runo. En muista niitä sanasta sanaan ulkoa, joten jätän lainaamatta.
Turkan runossa mennään lapsuuden metsiin, joissa laulavat toisenlaiset linnut ja Rekolan runon alussa on sanat "Uneen viimeinkin lipua, vailla ruumiinsa kipua tunneista loputtomista..."

Anniliisalla oli mainio Saaritsan runo. Sitten kuin liian äkkiä perillä... sellainen tunne varmaan tulee.

[Hemuli]

 Uneen.

Uneen viimeinkin lipua
vailla ruumiinsa kipua
tunneista loputtomista.

Vaipuisin hiljaa sinne päin,
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.
Nyt olet tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa.

 - Mirkka Rekola -

[Justiina]

Kiitos Hemuli! Siinä oli tarkoittamani runo.

Me kutsumme häntä,
 mutta hän ei käänny enää.
 Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,
 sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.
 Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
 - Sirkka Turkka -


Tässä on toinen mielestäni kaunis runo. Tuo alku vähän arveluttaa. Mahtaako kukaan huudella perään? Toenperrään 
Muistovärssyt tuppaavat olemaan makeita ylisanoja täynnä.

^^^^^^^^^^^^^^

Aiheeseen palatakseni, nyt olen aloittanut sekä Herodeksen että Vorkutan. Niitten jälkeen kyllä etsin jotakin kepoista.

[Anniliisa]

 Lainasin kirjastosta Helena Ruuskan kirjoittaman..matkalla vaan..
Kirja on edesmenneen kultakurkkumme Kiril Babitsin ja Paula Nummelan tarina.
Valaiseva teos Kirkankin elämästä..
Kirka jäi ainakin minulle vähän etäiseksi,en nähnyt häntä koskaan livenä.
Kirkan kuoleman jälkeen kysyin miniältäni kuka oli tämä Paula Nummela Kirkan elämässä.
Vastaus oli,tämä on sellainen keskiikäisten ihmisten rakkaustarina.
Myöhemmin olen alkanut pitää Kirkan kappaleesta..Surun pyyhin silmistäsi..
Eräs Kirka-fani lauloi sen karaoke illassa minulle omistaen,Pyysi meitä äänestämään häntä kunnallisvaaleissa.
Ääntä hänelle ei kai tullut annettua vaikka lauloikin niin kauniisti.