Minun on pakko tunnustaa, että "entisen elämäni = Hesan vuodet)" jälkeen en ole säännöllisesti ehtinyt lukemaan muuta, kuin tietokirjallisuutta ja rakentamiseen ja uudisrakentamiseen liittyvää tekstiä.
Niin ja pojille tietenkin luin, luin ja luin vaikka mitä. Muutimme "maalle" heidän ollessaan 7- ja 8-vuotiaita.
Niinpä he oppivatkin itse lukemaan jo alle viisi vuotiaina. Olin taas kerran lukemassa "Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri"-kirjaa, kun vanhempi pojista totesi: "Kuule äiti, olisikohan viisainta, että minä lukisin!". Minä nimittäin ilmeisesti ajattelin lukiessani niitä näitä ja luin herneen tukikepin tukkikepiksi!!! Vaidoimme lukijaa ja minä vain ihmettelin, että osasiko hän kirjan ulkoa vai osasiko hän kirjaimet. Ja kirjaimet hän osasi!
Tuolle kaverille olin pikkukaupunkimme kirjastosta varaamassa tänään kahta tenttikirjaa Hesaan ja samalla huomasin, että kärryllinen jouluun liittyvää vihkosta ja kirjaa oli jo esillä. Huomasin lähteväni 12 jouluaiheisen niteen kanssa kirjastosta.
WSOY:n Harrasteopas-sarjasta löytyi Irma Koskisen "Joulukoristeet ja pikkulahjat", Eeva Lindenin ja Tuulikki Talvitien "Olkityöt", Ruotsinkielisestä alkuteoksesta "Julboken" suomennettu "Suuri Joulukirja", jossa ruokia, perinteitä, askartelua, lukemista ja lauluja. Valion kustantama "Tervetuloa Joulu". Joulun leipomusten ja muun ruuanvalmistruksen ohessa siinä kerrotaan muistakin jouluisista asioista. Pakko heti lainata runo, mikä on ko. kirjaan lainattu Suomen kansan vanhat runot XIII, 1937 - kirjasta.
"Joulu tulloo, jonner, konner
saavat lapset voita syyvä,
vanhat ämmät talkkunaa.
Likoille pukin pakanoi,
akoille kauran akanoi,
pojille voita, rieskaa!"
Minun jouluni alkoi tavallista aikaisemmin!!!
Kyllähän tuota jouluhössötystä jo alkaa olla vähän joka puolella. Onneksi joululaulut ovat vielä pannassa!
Mutta kyllä minä vielä alan lukemaankin, kunhan pääsen maaseudun rauhaan.
