Kirjan lukunurkka

[Aarno Korpela]

Huomenta Hemuli

Kyllä ymmärrän.
Ja on se etukin, että on joku joka kloosuttaa ... ainakin joskus

tai että on kloosutettava

[Aarno Korpela]

Viimeksi luin Barbara Woodin kirjan DOMINA Naislääkärin kiehtova elämä 100 vuotta - ehkä toisen kerran, koska se löytyi omasta kirjastosta.

Kirjan päähenkilö anoi lääketieteen opiskelupaikkaa 20 eri kollegesta loistavilla papereilla. Erään kollegen vastaus oli:

Tehkää palvelus itsellenne ja yhteiskunnalle, lopettakaa tämä mieletön haihahtelu ja muistelkaa, mitä jo äitinne polvella opitte. Vain moraaliton nainen lähettää hakemuksen miesten lääketieteelliseen opistoon"

Erehdyksessä päähenkilö pääsi kuitenkin yhteen kolleegeen. Mutta monta mutkaa on naislääkärin taipaleella, mutta myös rakkautta.

Suosittelen kirjaa luettavaksi. Se on ilmestynyt Suomeksi 1989 Otavan kustantamana.

[espen]

Viimeksi luin Barbara Woodin kirjan DOMINA Naislääkärin kiehtova elämä 100 vuotta - ehkä toisen kerran, koska se löytyi omasta kirjastosta.

Sopiiko kysyä, nyt kun luet kirjoja uudelleen, siis muistamatta, että olet ne jo lukenut, niin siinähän ei sitten voi tunteitaan vertailla, että miltä se tuntui, kun luki eka kerran ja että oliko kerronta väljähtänyttä, kun lukaisi toiseen kertaan.

Siis, kun ei muista, vaikka oli jo lukenut saman tarinan aiemmin ?

Ainakin itselläni on sellainen tilanne, että en mielelläni lue kovin montaa kertaa samaa kirjaa yhä uudelleen. Muistini siis toimii, vaikka 70 v on ohitettu.

Jos haluan lukea jotain samantyyppistä, niin luen saman kirjailijan muita teoksia.

Onneksi, siis onneksi muistini vielä pelaa, niin ei tarvii vaimoltakaan kysellä, että, hei:

  - Olenko jo lukenut tämän ?

Toisaaltaan turhaa ehkä lukeakaan mitään, jos ei huomenna muista, mitä tänään tuli luetuksi ?

[kropsu1]

Espenillä outoja mielenailahteluita.

[espen]

Espenillä outoja mielenailahteluita.

Näin se menee, samaa rataa meillä molemmilla.

[Hemuli]

Voi voi sentään, mulla on paljon kirjoja, jotka olen lukenut useampaankin kertaan eikä sillä ole muistin kanssa mitään tekemistä.
Hyvän kirjan nyt vain lukee useampaankin kertaan.
"Tuntemattoman" vuorosanatkin elokuvaa katsoessa osaan melkeinpä ulkoa.

[Aarno Korpela]

Tässä iässä on arvokas asia, jos muisti pelaa. Minulla on samanlainen muisti kuin Uuno Turhapurolla eli muisti toimii vain pätkittäin.

Omassa kirjastossa meillä on hyllyssä myös kirjoja, joita en ole lukenut - kuvittelen vielä lukevani. Olen asunut ihmisen kanssa, joka luki todella paljon erilaista kirjallisuutta. Toimi myös aikanaan kirjastolautakunnan puheenjohtajanakin. Pikkuisessa Huittisissa ovat yleiset kirjastot korkeatasoisia ja palvelu pelaa. Anoppini, joka on täyttänyt 85 vuotta, lukee muuten paljon enemmän kuin minä. Joka toinen viikko hän hakee kassillisen kirjoja luettavakseen kirjastosta.

Tässä huusholissa on myös aikanaan sidottu kirjoja, aikauslehtiä ja kirkonkirjojakin. Pikkupoikana lueskelin aika paljon 1930-luvulla  ilmestyneitä aikakauslehtiä, jotka oli sidottu kirjaksi, kuten Suomenkuvalehti, Kotiliesi ja Lukemista kaikille - vain muutama Lukemista kaikille on jäljellä.

Minulle lukeminen on myös hyvää terapiaa. Se auttaa keskittymään asioihin, kun lukee rauhallisesti. Kuvittelen lukemisen myös parantavan omaa taitoa kirjoittaa. Olen mukana valmistelemassa kyläteossarjaa ja siihen minunkin on pakko kirjoittaa, kunhan ensin kerään materiaalia sitä varten.

Lopputoteamuksena tähän tarinaan:Muistini toimii pätkittäin, mutta niin kauan on toivoa, kun hallitsen jotenkuten html-koodia, johon goldenage.fi -sivusto perustuu. Tosin nykyään ei koodista tarvitse tietää paljonkaan, sen kun kirjoittaa.

Hyvää viikonloppua!

PS: Aurinko paistaa nyt niin kauniisti, että illan suussa on uskallettava ennen saunaa pienelle hiihtolenkille.

[espen]

 

Lopputoteamuksena tähän tarinaan:Muistini toimii pätkittäin, mutta niin kauan on toivoa, kun hallitsen jotenkuten html-koodia, johon goldenage.fi -sivusto perustuu. Tosin nykyään ei koodista tarvitse tietää paljonkaan, sen kun kirjoittaa.

Hyvää viikonloppua!

PS: Aurinko paistaa nyt niin kauniisti, että illan suussa on uskallettava ennen saunaa pienelle hiihtolenkille.

Samanlaisia tutemuksia on toki minullakin. Nuorempana tuli luettua enemmänkin kaikenlaista, romaaneja ja muuta, kaikkea mitä sai käsiinsä.

Porin Kaupunginkirjastosssa tuli poikkeiltua lähes päivittäin, se nimittäin sijaitsi kotimatkan varrella Porin Poikalyseosta, Annankadun varrella siihen aikaan.

 Nykyään mielelläni lueskelen/selailen kaikkia vanhoja elämänkertateoksia, dokumentteja.

Aurinko paistaa täälläkin, autolla ajaessa on oltava välttämättä aurinkoklasit päässä.

Hyvää Viikonloppua täältäkin päin.

PS.

Pikkaisen provosoiva viesti aiheuttaa mukavasti keskustelua, muuten näyttää tunnelma turhankin hiljaiselta, sanoisin jopa tyhjänpäiväiseltä paapomiselta.

[Hemuli]

En tiedä ketä paapotaan, mutta paremmin yksinpuhelua saa harrastaa ellei sitten kaikkia mielipiteitään halua pulinoissa selvitellä.
Joskus harvoin saa liikettä palstalle - varsinkin pienet kärhämät ovat piristäneet kummasti. 

Hui Hemuli,  Hemuli kirjoitti vähän häijysti - taas! 
On vissiin se tapa niitä Seniorinetin peruja.   

[espen]

Tässähän tämä tuli sanotuksi selvällä suomen kielellä.

Itsekin mietiskelin, että mitä järkeä on siinä, että:

  - Täytyy olla aina ja ihan aina kaikkien kanssa samaa mieltä, varsinkin Aarnon kanssa.

Lähinnä sitä tarkoitin paapomisellani.

[pumpuli]

Kunhan höpisen. Tuskin nämä höpinät ketään kiinnostaa, kun niin paljon parempaa viihdettä on täällä tarjolla! 

Seuraavaan lukupiiriin saa taas viedä oman kirjan. Tein aika rankan valinnan. Helena Lahti-Argutiina/Jukka Rislakki Meillä ei kotia täällä. Kirja kertoo suomalaisten loikkarien joukkotuhosta Uralilla vuonna 1938. Mukaan otan myös Eila Lahti-Argutiinan kirjan Olimme joukko vieras vaan. Siihen kirjailija on koonnut luettelon 8000 ihmisvainon kohteeksi joutuneen venäjänsuomalaisen nimet. Siinä luettelossa on myös setäni, isäni veljen, nimi.

Otan mukaan muutamia kuvia sedästäni Venäjänmaalla. Hän loikkasi sinne vuonna 1932 ja ammuttiin Stalinin vainoissa 1938.

Pala Suomalaista historiaa tämäkin.

[Hemuli]

Heh-heh, niin paljon kuin Panu Rajalasta kirjoitinkin, niin "Lavatähti ja kirjamies" on luettu.

Täytyy sanoa, että kannattaa tutkia ensin ja vasta sitten hutkia. Ei siinä nyt mitään isoja paljastuksia ollut, ei ainakaan seksielämällä  reposteltu. Uutta Katri Helenassa oli Timo Kalaojalta saamat viestit ja muu henkimaailman kanssa seurustelu. Paljon pahempi oli Elina Yli-Vakerista kertova kirja. Mahtaa nykyistä vaimoa arveluttaa koska hänestä aletaan kirjoittaa, ensimmäinen vaimo oli kuollut, seuraava vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin kai nykyisestä  sitten jo kirjoitetaan aviossa ollessa, tai olihan hänestä jo ennen avioliittoa tässäkin kirjassa.

Kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että olisihan sen kirjan voinut jättää kirjoittamattakin.

Nyt on vuorossa Enni Mustosen Pohjatuulen tarinoita-sarjan kolmas osa "Kultarikko". Kevyttä luettavaa meikäläisen mieleen.

[Justiina]

Täytyy sanoa, että kannattaa tutkia ensin ja vasta sitten hutkia. Ei siinä nyt mitään isoja paljastuksia ollut, ei ainakaan seksielämällä  reposteltu.

Noin minäkin ajattelen, ensin kannattaa lukea ja sitten moittia, jos aihetta on. 
Kuuntelin sattumalta Rajalan haastattelun Jyväskylän kirjamessuilta. Jokseenkin itseironisesti hän kertoili avioliitostaan, jopa siitä miten ihan aluksi teki virhevalintoja. Ensitapaamiseen Rajala vei tuomisiksi pullon hyvää valkoviiniä ja kirjan (ei omaansa). Pieleen meni: Katri ei juo viiniä eikä lue kirjoja.
Kirjan lukeneet ovat sanoneet, että kohutut rakkauskohtaukset ole mitenkään yksityiskohtaisia kuvailuja.
Jos kirja tulee vastaan, saatan lukeakin.

Nyt olen lukemassa Hannu Väisäsen Taivaanvartijoita. Siinä on kirja kuin maalaus! Taidemaalarina Väisänen havainnoi kaikkea tarkasti ja kuvailee niin, että lukijakin "näkee".

Lainaan vähän Savon Sanomien arviointia, koska en osaa laittaa sopivia sanoja peräkkäin...

Taide ei ole kuitenkaan Anteron mielestä luontoa, kuvitusta ja jäljitelmää vaan luova teko, kokonaisvaltainen ruumiillinen ja sielullinen prosessi. Tämä on hänen taiteellinen lähtökohtansa eikä hän suostu siitä tinkimään.

Kirjassa kuvataan Anteron (Väisäsen itsensä) kahden alttarimaalauksen tekoa ja niitä vaikeuksia, mitä hän kohtaa "näköistaidetta" vaativien vanhoillisten taholta.
Kirja ei ole kovin helppo tai viihdyttävä, mutta muuten mielenkiintoinen.

[Justiina]

Kunhan höpisen. Tuskin nämä höpinät ketään kiinnostaa, kun niin paljon parempaa viihdettä on täällä tarjolla! 

Seuraavaan lukupiiriin saa taas viedä oman kirjan. Tein aika rankan valinnan. Helena Lahti-Argutiina/Jukka Rislakki Meillä ei kotia täällä. Kirja kertoo suomalaisten loikkarien joukkotuhosta Uralilla vuonna 1938. Mukaan otan myös Eila Lahti-Argutiinan kirjan Olimme joukko vieras vaan. Siihen kirjailija on koonnut luettelon 8000 ihmisvainon kohteeksi joutuneen venäjänsuomalaisen nimet. Siinä luettelossa on myös setäni, isäni veljen, nimi.

Otan mukaan muutamia kuvia sedästäni Venäjänmaalla. Hän loikkasi sinne vuonna 1932 ja ammuttiin Stalinin vainoissa 1938.

Pala Suomalaista historiaa tämäkin.

Älä toki aliarvioi itseäsi. Luen jokaisen viestisi, mutta en aina vastaa kirjoittaen.

Sattumalta tunsin nyt jo edesmenneen Neuvostoliiton kansalaisen, jonka mies myös ammuttiin 30-luvun lopulla Stalinin vainoissa. Itse hän pääsi pakenemaan sodan jaloista Suomeen ja sai kansalaisuuden ennen kuin tuli luovutetuksi takaisin muiden inkeriläisten mukana. Hänen kertomuksensa olivat karua kuultavaa.

Tilaan kirjastosta mainitsemasi kirjan Meillä ei kotia täällä. Kiinnostaa. Kiitos vinkistä!

Olen täällä kaukana hengessä mukana teidän kirjakerhossanne. Kerro ja vinkkaa lisää...

[pumpuli]

Nyt tais koittaa meikäläiselle totuuden hetki! 

Pitkään on uhkailtu, että pieni, kotoisa, hyvä ja virkeä kirjastomme suljetaan. Nyt sitten päättäjät suuressa viisaudessaan ovat sen päätöksen tehneet.

Olen aikoinaan luvannut, että jos se kirjasto suljetaan, niin kytken itseni kettingeillä kirjaston oveen.  Että mitenkäs nyt "suu pannaan".

Kansanliike varmaan nousee. Aikoinaan tappelimme terveysasemammekin takaisin.

Siis nykyisessä kotikaupungissani on suuri, hieno kirjasto. Vaan se entinen on rakas.