Kirjan lukunurkka

[Hemuli]

Sain tänään hyppysiini Pauliina Rauhalan "Taivaslaulun" ja taitaa jäädä kutominen vähemmälle, sen verran kirja kiinnostaa.

Joko sait loppuun?

Tulihan se "Taivaslaulu" jo luettua. Sikäli se oli kiinnostava, kun täälläkin on niitä lestadiolaisia suurperheitä, muuten en olisi tainnut jaksaa lukea, pitää kai jälleen kerran tunnustautua hömpän lukijaksi. En ole nimittäin ikinä lukenut edes ensimmäistäkään Finlandia-palkittua kirjaa...

Nyt ostin kirpparilta kahdella eurolla Nicholas Evansin "Hevoskuiskaajan", elokuva muistaakseni aikoinaan oli kehuttu.

[acca]

   
     Hyvissä ajoin ennen joulua jo varottelen lapsia etteivät vaan osta lahjakirjaa Finlandiaehdokkaistakaan saati palkittua.

    Olen hidas lukija, kahlasin viime kesänä "Jään" ja nyt syksyllä yölukemisenani oli "Hytti no 6". Jälkimmäisen teksti oli paikoitellen hyvin rivoa.

    Nyt on käsittelyssä Matti Pitkon "Puolikarkeat muistelmat". Mukavaa luettavaa kun itsekin  muistaa minkämoista aikaa se oli silloin kun Juuso Walden "hallitsi" Valkeakoskella.
     

[Justiina]

Hemuli ja acca,
en esitä olevani kultturelli persoona , mutta Finlandia-kirjoista on tullut vuosien tapa. Meillä on niitä hyllyssä pitkä rivi jo monen vuoden takaa. Nimittäin eräs nyt jo kuollut sukulaismies luki valtavasti. Hän osti joka joulu meille lahjaksi voittaneen kirjan. PP osti sitten jonkin ehdokkaana olleen. Näin meille kertyi jo ainakin kaksi vuodessa.
Luen ehdokkaat ja palkitun, että näen millaisia kirjoja kriitikot arvostavat. Sitten voin kritisoida kriitikkoja ihan itse tykönäni ja hiljaa 

Herodes, jota nyt toisena Vorkutan ohella kahlaan, on lukuromaani. Jos pitää Mika Waltarin historiallisista romaaneista, saattaa pitää Sahlbergin Herodeksesta. Mutta se on paksu, melkein 700 sivua ja painava käsitellä.

[Anniliisa]

Miten menee teillä nämä lukuhommat.Ainakin minulla on aina joku kirja meneillään yöpöydällä.
Finlandia-palkitut olen yrittänyt lukea ,moni on ollut tuttu jo ennestään.
Nyt en oikein keksinyt mitä lainaisin ,tämä Taivaslaulu on varauksessa.Sanoin kirjastotädille että ei oikein kiinnosta nämä nykyromaanit.Ensin pitää aina joku saada hengiltä ja sitten sitä selvitellään.
Hän ehdotti että tutustu näihin Eira Pättikankaan tuotoksiin.
Hänen kerrontansa on minun makuuni.Kertoo siitä ajasta joka meiltä alkaa jo unohtua.
Ainut haitta on tuo vahva Pohjanmaan murre.Aluksi se minua haittasi,ehtaa savolaista.
Nyt olen jo siihen niin tottunut että näen unetkin tuolla vahvalla murteella.

[pumpuli]

Kovin on haluttuja sekä Taivaslaulu, että Tuula-Liina Variksen uusin. Olen ollut jonossa jo pitkään, mutta mitään ei kuulu. 

Välipalaksi olen lukenut Jari Tervoa ja yöpöydällä on myös Tarja Halonen Paremman maailman puolesta.

Jokohan Justiina on saanut Vorkutan loppuun?

[Justiina]

Jokohan Justiina on saanut Vorkutan loppuun?

Olen saanut loppuun. Kova oli sekin urakka, oli raskaita kohtaloita, huh.
Viimeksi luin Merete Mazzarellan  Elämä sanoiksi. Keskustelin elämäkertaansa kirjoittavan tuttavan kanssa ja siitä inspiroiduin ajattelemaan että josko minäkin. On sellaisia kirjoittajakursseja, joilla opitaan muistelmien kirjoittamista, tuttavanikin on osallistunut jo parina kesänä. Mutta enpä tiedä. Taitaisi minun elämästäni tulla aika ohut teos. 
Sen jälkeen kun lapsuudesta selviydyin, on kaikki mennyt urautuneesti ilman laaksoja ja kukkuloita.

Savon Sanomissa arvioitiin viime viikolla Hilkka Ravilon uusinta kirjaa Terhi. Se olikin kirjaston uutuushyllyssä odottamassa minua. Nyt lueskelen sitä.
Ravilon kirjoissa on yhteiskunnallista pohdintaa, mutta mukana on aina rikos. Kirjat eivät ole kuitenkaan perinteisiä dekkareita. Lajityyppiä on vaikea määritellä, ne ovat omaperäisiä, kuten takakannessa sanotaankin.

En minäkään ole saanut Variksen kirjaa käsiini.
Torstaisin on ykkösen aamutelevisiossa Aamun kirja -sarja. Katson sen aina Areenasta ja usein innostun esiteltävästä kirjasta. Katsookohan kukaan muu palstalainen ohjelmaa sillä silmällä?

[Viola]

   
      Anja Snellmannin kirja" Pääoma", on ihan luettava kirja. Se kertoo hänen lapsuusperheestään ja pääasiassa sisarestaan jolla oli huuli-kitalakihalkio.
    Perhe ei ymmärtänyt hakea apua tytön puhumiseen, vaan salailtiin ja hyssyteltiin.
    Minunkin suvussani oli samanlainen kohtalo eräällä tädilläni, hänellä oli kasvoissa vamma. Snellmanin ajatukset olivat hyvin tuttuja.

[Anniliisa]

Vain hyvällä saat hyvää.
Vain rakkaudella saat rakkautta.
Vain rakastamalla kestät itse,ei ole muuta tietä.
-----------------------------------
Nämä elämänohjeet lainasin laululintusemme Katri-Helenan TAIVAAN TIE kirjasesta.
Ei siinä kovin ehdi vanheta kun sen teoksen lukaisee.En oikein osaa yhdistää taivaasta tulleisiin ohjeisiin.Elämän totuuksia kai ovatkin,joita on matkan varrelta keräilty.
Jospa vielä lisäisin.Hymyile niin sinullekin hymyillään.

[Anniliisa]

Pitkään varauksessa ollut Taivaslaulu oli viimein käsissäni ja nyt myös luettu.
Ei mielestäni mitään hömppää kun lukee kunnolla.Moni asia tästä uskosta panee ajattelemaan elämän totuuksia.
Miksi niin moni nainen antaa uskonhurmoksen ja miesten mielivallan tuhota elämänsä.

Mutta kirjoittaja on löytänyt myös miehen joka osaa pelastaa vaimonsa ja perheensä.

Monikaan ei ole kirjaa viitsinyt lukea,on niin uutena säilynyt vaikka on kulkenut kädestä toiseen.
Kuka uskoo että saa varman ..taivaspaikan..kun kuolee uupuneena kymmenenteen synnytykseen.
Kyllä uskontoa osataan käyttää ihmisen manipulointiin .Lukekaa ja ajatelkaa tätä mielivaltaa.
Jos Rauhanyhdistys muuttaisi mielipiteensä niin koko tämä lahko loppuisi muutamassa vuosikymmenessä.

[Anniliisa]

Ei taida olla kellään aikaa lukea näin kesäaikaan.
Tai on kai joku kirjoistakin kiinnostunut kun juuri tuossa Julkusen Petri kertoo radiossa että viime yönä on Kiuruveden
kirjastoon murtauduttu.
Minä luen kyllä kesät ja talvet,kun asuu yksin on kirja se paras unilääke.Koskaan et ole yksin jos on kirja yöpöydälläsi,
Nyt keksin luettavakseni Anna Miskon.. Armonvuosi ..teoksen.
Mielenkiintoista luettavaa pari vuosisataa  sitten kertovasta pikkupappilan elämästä.

[Justiina]

Kesät, talvet kirjoja on yöpöydällä. Luen joka päivä jotakin sanomalehtien lisäksi.

Kirjoitit aiemmin Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta. Luin sen jo aiemmin ja pidin sitä hyvin merkittävänä kirjana.
Sattumalta juuri nyt luen myös uskontoa ja uskomista sivuavaa kirjaa, Riikka Pulkkisen romaania Vieras. Tässä SS:n arviointi siitä:

http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/riikka-pulkkinen-vieras/1248449

Olen vasta kirjan alussa, joten en osaa vielä kertoa siitä enempää.

[Hemuli]

Kovin vähän on tullut viime aikoina luettua, aika tahtoo mennä kutomiseen, nyt vielä enemmän kun käyn siellä "ystävän kamarissa", sieltä saa lankoja ja on eri kohteita mihin niitä sukkia ym. kudotaan.

Nyt on tosin menossa "Hakekaa kätilö"-sarjan kolmas osa.
Televisiosta tuli katsottua uusinnatkin, nyt nekin on valitettavasti loppu.

Edellinen kirja, jonka luin, oli Maarit Tyrkön "Tyttö ja nauhuri". Vähän ihmetytti miksi tälläinen paljastuskirja on pitänyt tehdä, itse en ainakaan muista, että koskaan olisi kuiskittu mitään hänen suhteestaan Kekkoseen, mikä se sitten lopulta olikaan.

[Justiina]

Edellinen kirja, jonka luin, oli Maarit Tyrkön "Tyttö ja hanuri". Vähän ihmetytti miksi tälläinen paljastuskirja on pitänyt tehdä, itse en ainakaan muista, että koskaan olisi kuiskittu mitään hänen suhteestaan Kekkoseen, mikä se sitten lopulta olikaan.

Muistan Maarit Tyrkön kirjoittamat Kekkos-artikkelit Suomen Kuvalehdestä. Tyrkkö oli Kekkosen luottotoimittaja. Mutta hänen suhteensa (intiimi?) presidenttiin oli tavalliselta lukijalta salassa. Kekkonen oli  70-luvulla valtansa huipulla ja muuttunut koskemattomaksi. Ei silloin julkisesti revitelty naissuhteista, vaikka niistä tiedettiin.
En ole Tyrkön kirjaa lukenut, mutta luin sen julkistamistilaisuudesta viime syksynä. Maarit Tyrkkö on nykyään muistaakseni  sukunimeltään Huovinen. Hän sanoi Kekkosen pyytäneen, että toimittaja kirjoittaisi hänestä joskus tavallisena ihmisenä. Historiantutkijathan kirjoittavat hänestä toisesta näkökulmasta.
Kirjan nimessä oli hauska näppäilyvirhe. Nimi on Tyttö ja nauhuri. Oliko kirja sinusta vähän "hanurista"? (Vitsi vitsi  )

Minulla on menossa Valtosen  palkittu He eivät tiedä mitä tekevät. Olen vasta sivulla 136. Kirjaa pitää lukea ajatuksella, lisäksi se on niin painava, että ranteita pakottaa. Luen nimittäin illalla (=yöllä) itseni tainnoksiin.
Aikaisemmin  luin Sirpa Kähkösen Graniittimiehen ja Tuula-Liina Variksen kirjan Naisen paras ystävä. Jälkimmäinen oli helppolukuinen jännärintapainen romaani naisia huijaavasta psykopaatista, edellinen perustui tosiasioihin Neuvostoliittoon loikanneista suomalaisista.

Viime vuoden lopulla sivistin itseäni lukemalla lopulta Herman Hessen Lasihelmipelin. AMK kirjoitti kahdesta Hermannista. Siitä innostuin yrittämään vanhaa klassikkoa. Ei ollut ihan kepoinen teos.

[Hemuli]

Edellinen kirja, jonka luin, oli Maarit Tyrkön "Tyttö ja hanuri". Vähän ihmetytti miksi tälläinen paljastuskirja on pitänyt tehdä, itse en ainakaan muista, että koskaan olisi kuiskittu mitään hänen suhteestaan Kekkoseen, mikä se sitten lopulta olikaan.

Kirjan nimessä oli hauska näppäilyvirhe. Nimi on Tyttö ja nauhuri. Oliko kirja sinusta vähän "hanurista"? (Vitsi vitsi  )

Voi hitsin vitsi! Miksiköhän se kirjan nimi aina vääntyy mielessäni "Tyttö ja hanuri"?    Taisi se vähän hanuristakin olla.
Korjasin kuitenkin sen kirjoitukseeni...

[Piikatyttö]

Hemuli, kyllä "Tyttö ja hanuri" meni minullekin täydestä! Vaikka ei lukihäiriötä pitäisi ollakaan!!!

Minun "He eivät tiedä mitä tekevät" on vielä lukuelämystäni odottamassa avaamattomana. Pitäisi kai urakka aloittaa. Tai väärin sanoa urakka, koska aikanaan olen lukenut paljonkin. Nyt vaan nuo arkiset touhut ja saksalaiset poliisisarjat vievät aikavarojani!

Tänään on rannalla ompelukone esillä ja tässä pientä kahvitaukoa pitäessäni tännekin kurkkasin.

Hyviä lukuhetkiä teille ahkerat lukijatytöt toivottelen.