ÄlyVähä

[espen]

 TINTTI



 - Titityy, olen talitintin poikanen
    haluisin lentoon
    lentäisin meleko pitkälle
   
  - Aina Planeetta Cristalparadeersiin
    mut en jaksa, mun oon nälkhä
    ootan täsä ruokaa

  - Titityy kaikille Planeetta Cristalpradeersin kokkipojille
     kun kasoon isoks, lennän sinne
     laittakeep menuu valamiiksi.

[matleena]

.

.

VANHA JA ILKEÄ

Minä olen ampiainen,
vanha , kade ja ilkeä.
Kun minä keväällä herään
olen valmis pistämään.
Pitkän talven hautonut
olen ilkeilyjäni.
Nyt täysin latautunut
olen minä myrkyllä

Riemuitsen kun pistää saan
saan toiset pahoille mielin.
Ei tule mielenkään kiltti olla.
On minulle elämäntehtävä
olla ilkeä.


matleena -13
.

[matleena]

.
.

.

UNIKKOLEHTO

Minä olen sinun unikkolehtosi
rauhansatama.
Minä olen hiljainen intohimo
ensisuudelma.

Sinä kosketat sisintäni
saat minut värisemään
liekkiin syttymään.
Sinä olet hiljainen intohimo.

Sinä.

Minun rakkaani.



matleena - 13
.

[matleena]

.



TULPPAANIT

Nuo tulppanit minulle hymyili
helmililjat vierellä säesti
Ne kertoivat on kevät.

Minä katselin
ihailin
Luojaa kiitin
kauneudesta.
.

Totesin
niin on.
On kevät.



matleena -13
.

[matleena]

.



OUTO LINNA

Se oli nummelle tuo outo linna.
Mikä se oli ollut
ei sitä muistanut enää kukaan.
Ei siellä kukaan enää asustanut
ei kukaan vieraillut.

Se oli tyhjä
autio
unohtunut nummelle

Se majoitti lepakot.



matleena -13
.

[matleena]

.
.



MUISTO

Kauniina sen muistan.
Vihreät oli pihapuut, tyyni joen suvanto.
Niitty kukkiva. Suvannon kaunis korento.
Tuoksui suvi, niitty. Paljain jaloin riensi
pieni tyttö kesän. Pistellyt ei hiekka,
ei nokkoset.

Paljaat varpaat vilkkuen
kilpaa kera perhojen.

Kurkki aidanrakosista onko kypsyneet
nuo ahomansikat. Maito mansikkainen
mieleen tytön pienen. Suu makeaksi,
punaiseksi.
Iloiseksi pienen mieli.

Iloinen kuin pääsky pieni tyttönen.
Ei huolta, murhetta kesän lapsella.
Ilosilmät vilkkui, pieni suu hymysi.
Oli ilo irrallaan.
Ilo pisaroi.

Säilyy muistoissani lapsi kesän.


matleena - 13
.

[matleena]

.
.



KULKIJA

Kadun varjoihin se sulautui
yksinäinen hahmo
katulampun alla varjoaan väisteli.
Minne se kulki
ei itsekään kai tiennnyt
suuntaa vailla se vaelsi.

Oliko joku hylännyt
yllättänyt yksinäisyys.
Vai oliko aina yksin ollut
vaeltaja autioiden
hämärien
kujien.

Valon pakenija.



matleena -13
.

[matleena]

.
.



PURJEHDUS

Rannalla minä katselin purjeveneitä
kun lipuivat merellä.
Purjeissa luki USA sinisellä.
Äkkiä olin ruorissa
minulla oli punainen pusero.

Minä voittaisin tämän kilpailun
sen olin päättänyt.
Tuuli hymyili purjeisiin
vain hymyili.
En voittanut.

Minä en hymyillyt.



matleena - 13
.
.

[matleena]

.
.



NUORUUSIKKUNA

Ne seisoivat näyteikkunan edessä
vanhat naiset.
Uteliaat
ei noita ollut kun olimme nuoria.
Sasiko takaisin nuoruuden
kannattaisiko se.

Ei.
Mikään ei voi muutua
ei voi muistoja paeta.

Matkaa jatkoivat
muistot mukana.

Ne seuraavat aina
hiljaisillakin kaduilla
uuden ikkuna takana.

Ne eivät vanhuutta kaihda.



matleena  -13
.

[matleena]

.
.




PELI

Ne olivat pieniä poikia
pelaamassa pimeässä solassa
kadun varjoissa.

Ne pelasivat suklaapalasta
hyvin pienestä
mitättömästä.
Se joka voittaisi
olisi kingi.

Kadun valtias.

Aikuisena ne pelaisivat
pelaisivat elämästä
hyvin suuresta
merkityksellisestä.

Se joka voittaisi
olisi kingi.

Elämän valtias.




Juuli - 13
.

[matleena]

.
.



LELUKAUPPA

Se oli ison torin takana
se lelukauppa
Piti ylittää tori.
Sitten näki ne.
Lelut.
Vaikka oli ränsistynyt ikkuna
likainen katu
voi leikkiä haaveleikkiä

Se oli pojan pienen haave
siellä ikkunassa.
Napsu.
Napsu istui ja tuijotti
kaukaisuuteen
omistajaa odotti.
Pienen pojan haaveetkin
olivat kaukaisuudessa.

Toteutuvatko ne
ennenkuin isoksi kasvaa.

Haaveet unohtuvat.



Juuli - 13
.

[matleena]

.
.



Se oli outo, kauhistava näky

Emme tienneet mikä se oli. Tai paremminkin mikä se oli ollut. Olimme suuntiutuneet tälle oudolle, vieraalle planeetalle avaruustuulien kuljettamana. Aluksemme haaksirikkoutui ohjaannuskelvottomaksi avaruusmyrskyssä. Meillä ei ollut vaihtoehtoja. Kaikkialla väijyvät hiljaiset, näkymättömät avaruustuulet sieppasivat meidät , kuljettivat tänne. Meillä ei ollut aavistustakaan, ei ajatustakaan missä me olimme. Olimme nelimiehistöinen olostuneiden teeami Planeetta Termandeesta. Minä oli teaaminkomentaja vaikka olin olonnevuosiltani nuorin.
Olimme tarkkailleet planeettaa jo hetken tähtialuksen ruudusta. Kaikki oli liikkumatonta. Ei edes avaruustuulia. Ruostuneet, paksut, koloontuneet ruskeat metalliputkien jäänteet osoittivat kohti avaruutta. Okra kuu kohosi hiljaa, äänettömästi  radalleen ulkoavaruuteen. Se valoi kelmeän likaisenkeltaisen hohteen kaiken ylle. Kaiken hylätyn. Unohdetun.

Kauhistavan planeetan hiljaisuus oli täydellinen.
Avaruuden mustallla taiivaalla lenteli meille täysin vieraita olioita. Niiden olonne muistutti Planeetta Maan lintuja. Emme ymmärtäneet kuinka ne olivat joutuneet tälle oudolle, vieraalle planeetalle. Ei täällä ollut kukaan koskaan käynyt. Ei ollut mahdollista elää täällä. Kaikki oli kuollutta. Kylmää. Liikkumatonta. Likaista keltaista. Vihreää. Ruskeaa.

Nousin. Pian meidän olisi mentävä ulos tuohon hirvittävään tuntemattomaan. Jätettävä aluksen antama vähäinen suoja. Kohdattava tuntematon. Vieras. Me pelkäsimme. Kuolemaa.
Käynnistin subrastimulaattorikennostot vielä kerran. Etsin ohjeiston. Säädiytin äänenvoiman normiudelle.
Avasin ohjelmistolevykkeen.

Näytölle ilmeentyivät sanat

Alarm. Alarm. Alarm.
Tämä on Planeetta Maa. Suuren Tuhon jälkeinen jaare mennen 0099987.
Poistukaa välittömästi.  Viimeinen tiedonne.
Loppu. Loppu. Loppu.
.

[matleena]

.
Pariisi 17.6.13


Rakas poikani, rakas Henrik

Nyt kun sinä olet löytänyt sydämesi valitun, minä äitinäsi ainoalaatuisella oikeudella lähestyn sinua kirjeellä.
Olen puolestasi hyvin onnellinen. Se on sanomattakin selvää. Vihdoin olet tavannut sen Oikean.
Sillä oikeahan Hän sinulle on. Sydämessäni on kuitenkin, milloinkas ei olisi, hyvin, hyvin, pieni huoli.
En haluaisi millään juoruta, pois se minusta. Kuiskivat vain tuolla naapureissa, marketissa niin etten ole voinut välttyä kuulemasta. Että ei olisikaan niin kunnon tyttö , muka , tämä Piia. En minä usko alkuunkaan juoruja jotka kertovat Piian olleen kolmesti ennen sinua kihloissa. Merimiehen, kiinnieistönhoitajan eli talonmiehen sekä autonasentajan kanssa.  Sinä olisit neljäs. Sinä olet sentään maisteri. Varakas. Olisihan Piia sinulle kertonut. Eikö vain.  Ne puheet ovat siis perättömäi samoin kuin puhutaan Piian aviottomasta lapsesta jota isovanhemmat hoitavat. Valhetta sekin.
Kuiskivat huhut lisäksi jotta Piia olisi rattijuoppo. Ehdonalaiseen tuomittu. Senkin sinä tiedä ettei ole totta. Piiallahan on hirveä rattikammo. Ei suostu ajamaan. Ihan on ymmärrettävää noin nuorelta, epävarmalta naiselta kuin Piia on. Minä olen näistä huhuista hyvin vihainen. Toivottavasti et nyt ota itseesi näistä. Ei näitä kukaan usko. Tosin yritti talonmiehen rouva vilautella pari vuotta vanhaa lehteä, jossa, muka, olisi ollut kuvassa ihan Piian näköinen nainen oikeudessa tuomittavana jatkuvista myymälävarkauksista. Siitäkin kuulemma kaksi vuotta ehdonalaista.
Mutta nyt unohdetaan nämä. Ne eivät ole totta. Unohda sinäkin , rakas poikani, nämä parjaavat huhut. Perättömät.
Saavun sunnuntaina tavalliseen aikaan taas sovitulle päivälliselle. Sovimmehan jotta tämä kaunis tapa ei pääty kun te avioon astutte.
Siihen ainoaan oikeaan. Lopulliseen Onneen.

Rakastava äitisi



Viola

Paris
Hotel Hilton
Franqoise
.

[matleena]

Tämä on Pleneetta Maa Suuren Tuhon jälkeen.
Me olemme Planeetta Telmandeersin pelastajat.

Me saavuimme Planeetta Maahan jälkeen Suuren Tuhon. Näky oli kauhistava. Hirvittävä. Kaikki oli raunioina. Ruumita lojui kaikkialla. Silpoutuneita jäseniä. Sakea, ruskea savu peitti  kaiken.  Raunoiden raunioissa näkyi pieniä jyrsijöitä. Kaikkialla .
Nuori äiti istui raunioiden keskellä Katsoi anovasti. Me emme voineet kuin katsella. Kaikki oli loppu. Ruoka ja juoma. Mitään ei ollut.
Meillä oli ollut muoavarasto mutta se oli loppunut jo aikoja mennen.

Osa ihmiskuntaa, eliitti, aikoja mennen valittu joukko pakeni tähtialuksilla avaruuteen. Planeetta Marsiin, nykyiseen Planeetta Telmandeersiin. Suurin osa menehtyi matkalla. Vain pieni joukko selvisi perille.
Meillä oli tähtialuksessa vain rajattu määrä tilaa. Meidän oli tehtävä valinta. Pahoin haavoittuneet oli jätettävä tänne. Tämä oli loppu.

Nuori äiti, lapsi pääsisivät mukaan.



Me lähdemme.



Pelastajat

Avaruus
.

[matleena]

KIVENKUKAT

Ne olivat kukkia kivikon
kalliolla ne viihtyi.
Aurinko, sadepisara ne hetkeksi herätti
ne kylmyyden, hallat sieti.

Oli väriltään apeat, harmaat
kivikkoon ne sulautui.
Niile riitti vain hitunen multaa
mi mukana tuulen kulkeutui.
Kuitenkin ne kukoisti, loisti
ne elostaan Luojaa kiitti.

Ne oliko kuin minun sieluni
mi kivikkoon piiloutui
joskus kalloilla vain kulki.
Aurinko senkin herätti.

Minäkin Luojaani kiitin.



Matleena -13
.
.