Ainulille kiitos runollisista aamunavauksista. Täällä on ollut tuttujen runoilijoiden tekstejä, mutta aina tulee vähemmän tunnettujakin. Viime viikolla oli Armaan päivä ja Yle1:n päiväkonsertti oli omistettu Armas Järnefeltin musiikille. Erään laulun sanoittajan nimi oli Eino Pakarinen ja se sai mieleen täällä olleet riimit. Kun laulaja oli sopraano Aulikki Rautawaara, ei sanoista saanut selvää. Aina auttavainen Google latasi sanat esille:
Lauleleisi laine lauluansa,
Tuuli virren vienon virittäis,
Kukat täyttäis ilman tuoksullansa,
Ruohikossa sirkka sirittäis.
Yksin istuisin mä rantamalla –
Yksin istuisin ja itkisin;
Kyynelvirta vuotais tulvimalla,
Tulvis kuumin kaihokyynelin.
Istuisin näin yksin koivun alla,
Kunnes aamu armas valkeneis;
Heräis luonto kuten loihtimalla,
Öiset haamut synkät pakeneis.
Lakkais kyynelvirta tulvimasta,
Rinta rauhan, levon lauhan sais;
Inehmoinen, valju valvonnasta,
Sammalvuotehelle uinahtais,
Laine lauluansa lauleleisi
Unelmille lapsen nukkuneen –
Tuuli hiljallensa hiveleisi
Otsaa unelmihin uupuneen!
(Unelma, Eino Pakarinen)
Onko tästä runosta ollut katkelma runokortissa?
Eilisellä pitkällä hiihtoretkellä oli aikaa unelmoida kesän tulosta, vapaina lainehtivista aalloista ja kukkien tuoksusta. Nyt se unelma tuntuu karkaavan lumituiskuun. Lunta ennustettiin ja ennustus näyttää totisesti pitävän paikkansa.
Eilen oli toista. Rannat odottelevat kesävieraita:
