Anniliisa, musiikki on ihmeellinen "instrumentti".
Minua reilun vuoden nuorempi veljeni nukkui ikiuneen neljä vuotta sitten. Sairaskohtaus yllätti hänet lomalla syntymäkotimme keittiössä. Mitään ei ollut tehtävissä.
Pari vuotta aikaisemmin olin herännyt kauniina kesäaamuna uneen, jossa "bussi meni oikealta vasemmalle. Edesmennyt äitini istui bussin vasemmalla puolella ja hymyili minulle. Veljeni istui toisella puolella bussia ja hymyili". Onneksi kerroin unestani parille aidolle ystävälleni, joista toinen kertoi, että unessa yleensä äiti tulee noutamaan.
Ja näin sitten tapahtuikin. Olin uneni jo unohtanut, mutta kun sain tiedon veljeni tajuttomuustilasta, uni tuli heti "esiin".
Äitini näki aikanaan ns. enneunia, jotka olivat aina sisällöltään surullisia ja toteutuivat hyvin pian. Olemattoman pienen perimän olen äidiltäni ilmeisesti saanut.
Autoa ajaessani kuuntelen radiota, muulloin sitä en paljon ehdi kuunnellakaan. Kun tulee PMMP:n "Lautturi", muistan veljeni ja liikutun, lähes aina, vieläkin.
Miespuolinen tuttavani kertoi auto-onnettomuudessa menehtyneen 17-vuotiaan poikansa siunaustilaisuudessa soitetun Yö-yhtyeen "Joutsenlaulua", erittäin voimakkaasti. Keskustelimme asiasta iltamyöhäiseen aikaan ja kerroin omasta "Lautturilaulustani". Kun aamulla menin autooni, käynnistin sen ja avasin radion, PMMP:n Lautturi oli soimassa!
On vielä kolmaskin laulu, joka saa minut ajattelemaan poisnukkuneita omaisiani. Se on Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on".
On Tapio Rautavaaraa, Olavi Virtaa jne. jne., mutta monen nykylaulunkin (iskelmän) sanat lähes pysäyttävät, jos niitä jää kuuntelemaan.
