Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Luonto => Aiheen aloitti: sipi - 03.09.2012 21:29:42
-
On tullut aika sanoa hyvästit menneelle kesälle ja toivottaa syksyinen värikäs vuodenaika seuraksemme. Usein syksystä saa ensi katsomalla mieleen jotain hämärää, sadetta ja pitkiä
syysiltoja. Mutta kuinka ollakkaan vuodenaika tuo luoksemme toiveiden tynnyrit täynnä kesän satoa. Mansikat ovat jo saatu pakastimeen ja mustikat samoin, puolukoiden kypsymistä vielä odotellaan. Sienestäjät palaavat metsistä korit täynnä mitä erilaisempia ja herkullisimpia lajeja
eri sieniä, joista valmistuu herkkua monenlaista. Viljapellot ovat vaalentuneet korjattaviksi ja perunat ja juureksetkin ovat aivan korjaamista vailla. Kesän jälkeen elämä vilkastuu taas, koulut alkavat, samoin kerhot eri-ikäisille ja kansalaisopistot myös ottavat vastaan tiedon-, ja
taidonhaluisia opiskelijoita. Pihlajanmarjat ovat herkullisen punaisia ja ruska vähitellen värittää
luonnon taideteokseksi meidän eteemme.Syksy on mielestäni vuodenajoista runsain aineellisesti ja henkisestikin saamme kiittää aineellisen runsauden antajaa. Hyvää syksyä kaikille teille, tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tähän sivustoon ja vaatii ehkä parantamista.
Mutta aloitetaan näin.
-
Olipa kaunis ylistys syksylle. Tuo kannattaa muistaa sateen ja viiman keskellä.
-
Näiden leveysasteiden vuodenajat muistuttavat minusta ihmisen elämänkaarta. Syksy ilmentää ihmiselon kypsää ja seesteistä ikää. Luonto valmistautuu talven lepoon huolehtimalla siitä, että elämä jatkuu lepokaudenkin jälkeen tuottamalla kevään ja kesän aikana siemeniä, hedelmiä ja juureksia, joissa sitten uusi elämä puhkeaa kevään ja kesän aikana täyteen kukoistukseensa.
Useat ihmiset ovat elinkaarensa syksyyn mennessä kasvattaneet omat lapsensa jatkamaan tätä ihmiskunnan eloa ainakin seuraavaan kevääseen saakka. Ja vaikka omia lapsia tai lapsenlapsia ei olisikaan, niin moni syyspuolen ihmisyksilö on osallistunut uuden sukupolven evästämiseen tavalla tai toisella. Ihminenkin vaipuu elinkaarensa lopulla talviuneen ja kukapa tietää, vaikka hän sitten jonakin elämän keväänä syntyisi uudestaan tähän maailmaan kasvamaan, kukoistamaan ja keräämään elinkaarensa kypsyttämiä hedelmiä seuraavia elämän keväitä varten.
-
Niin kauniisti kirjoititte. Ja minä puolestani en pääse varmaan koskaan sovintoon itseni kanssa siitä mikä vuodenajoista on paras. Kun jokainen tultuaan aina tuntuu siltä. Joskus tuntuu että marraskuu on ainoa joka masentaa. Mutta sitten sytytetään kynttilät. Ja suunnitellaan joulua. Menee sekin. Pahimmat pakkaset ja lumipyryt joskus ottavat voimille, mutta eihän niitäkään sentään niin usein. Juuri tällä hetkellä myrskyää ja sataa. Mutta huomenna varmaan aurinko paistaa ja pääsen korjaamaan kasvimaani satoa.
-
:)Kiitos Hanna veististäsi syksy kirjoitukseeni. Onhan se tovin synkääkin aikaa, kun ajattelee, että illat pimenevät nopeasti ja tuulet ovat kylmä juuri nytkin, mutta mehän olemme suomalaisina oppineet näihin vuodenaikojen vaihteluihin. Ja osaltaan auttaa mina ainakin syksyyn siirtymisessä se, että kesä ei ollut ihan parhaasta päästä. ei paljon kesähepeneitä päässyt kuin kokeilemaan. Nyt niitä saa taas talvikorjuuseen viedä ja tuode lämpöisempää kudetta tilalle.
Kyllä se loka- ja marraskuu ovat niitä aika synkkiä, joulukuu tuo taas omaa lämpöä ja valoa kuten sanoit. Ja lumi jos tulee aikaisin valottaa paljon. En silti vaihtaisi etelän lämpöisiin maihin rikasta vuodenkiertoamme, vaan haluan sen olevan näin. Odotelkaamme rauhassa mitä syksy tuo tullessaan. sinulla vielä vihenneksia kasvimaalla. Minä kun asun kaupungissa ei ole niitä huolia. Hyvää syksyn jatkoa ja päivä päivältä ajat muuttuvat mikään päivä ei ole samanlainen. Hyvää syksyn jatkoa Hanna Sinulle.
-
Hienosti olette syksystä kirjoittaneet.Siihen ei ole mitään lisättävää minulla.Kaikki vuodennajat ovat kauniita omalla tavallaan.Olin äsken parvekkeellamme katsellen taivaalle.Näin omalta kohdaltani tämän syksyn ensimmäisen Kurkiauran lentävän etelään päin.Piti ihan tulla tänne kertomaan.Se jotenkin aiheutti outoja tunteita joita ei osaa selittää.Varmaan sitä että talvi tulee vääjämättä eteen taas.
Lunta,jäätä,sohjoa,liukasta,kylmää,pimeää jne.Onko muille tullut mitään mieleen nähdessään ensimmäisen Kurkiauran lähtevän etelään?
(http://gloubiweb.free.fr/clipartsA8/nature123.gif)
-
Näin omalta kohdaltani tämän syksyn ensimmäisen Kurkiauran lentävän etelään päin.Piti ihan tulla tänne kertomaan.Se jotenkin aiheutti outoja tunteita joita ei osaa selittää. Onko muille tullut mitään mieleen nähdessään ensimmäisen Kurkiauran lähtevän etelään?
(http://gloubiweb.free.fr/clipartsA8/nature123.gif)
http://www.youtube.com/watch?v=zDhOdDtGcyc
Kyllä, haikea olo tuli.
Seurasin tällä viikolla tuulisena päivänä kurkien järjestäytymistä auraksi ja auran lähtöä kohti etelää.
Kurjet nousivat ilmeisesti läheiseltä pellolta, kiertelivät spiraalina yhä korkeammalle kohoten ja toitottaen tuttua huutoaan. Lopulta joku asettui johtoon, ja niin matka alkoi.
Hyräilin siinä pihamaalla nenä taivaita kohti Syyspihlajan alla -laulua, en niin sointuisasti kuin Eikka G. mutta yhtä suurella tunteella.
-
Kiitos Justiina Syyspihlajan alla laulusta.Itse en noita linkkejä ole kokeillut laittaakaan.En ole varma osaisinko.Täällä Etelä-Karjalassa missä asun olikin oikein kaunis osin aurinkoinen syyssää.Ulkoiltua tuli pariinkin kertaan.Sen lisäksi vielä kävin asioilla.Muuten pari muutakin tuttua mainitsi tuon aamullisen Kurkiauran.Olivat myös katselleet lintujen matkantekoa.
Mukavia syyskuun viimeisiä päiviä!
-
Pilvinen ja hiukan kostean näköinen sää ja vielä vähän hämärän näköistäkin.Ihan tuli mieleen vanha laulu joka oli kai Kansakoulun lukukirjassa.Alkoi sanoilla Syksy saapui synkkä kolkko pikkulinnut lensi pois,kylmä heillä täällä ois ja muuta en muistakkaan.
-
Todella syksyistä - vettä sataa ja on pimeää...
Monet ovat jo nähneet kurkien lähtevän, minä en ole onnistunut näkemään vielä yhtään auraa.
Joutsenia on pelloilla näkynyt, mutta ovat olleet niin kaukana, että ei ole kamerallani kuvaaminen onnistunut.
Laitetaanpa tähänkin ketjuun vähän musiikkia.
Kurjista (mikä sana, mutta noinhan se taivutetaan - kai!) on montakin kaunista laulua.
http://www.youtube.com/watch?v=AstSIZZ2XQo
http://www.youtube.com/watch?v=wcwrv_Tollw
http://www.youtube.com/watch?v=D_oWGuTZRpI
-
Kyllä huomaa että on syksy.Vettä sataa että lotina käy.Ei tarvinnut nyt enää lenkillekkään mennä.Pilvessä on ollut koko päivän eikä tarvitse illallakaan kuutamosta haaveilla kun sitä ei näy ollenkaan.Tuskin tuo sää tuosta selkenee.Tässä sitä ollaan tuvassa taivasteltu koko päivä miltei.Puolen päivän aikaan olin ulkona jonkin aikaa kun oli poutaa mutta en ehtinyt kunnolla kotiin takaisin kun alkoi jo vettä ripottelemaan niskaan.Täytyy touhuta vaan sisällä jotakin.
(http://www.glitter-graphics.com/images/empty.gif)
-
Täällä Lounais-Suomessa on aurinko paistanut koko päivän ja
lämmintäkin lähes 15 astetta, että näin meitä hellitään. Viime
yönä satoi kyllä kaatamalla ja jopa ukkosti.
-
Voi Merituuli kyllä kateeksi käy.Itsehän asun täällä Etelä-Karjalassa.Voin lohduttautua sillä että lapsellani on sentään aurinko paistanut näin sunnuntaina kun hänellä on ollut vapaapäivä.Hän asuu siellä Lounais-Suomessa.
Terveiset vaan sinne paisteeseen täältä vesisateen keskeltä.
-
Eilen juuri juttelin tyttärelleni puolukkametsässä että en ole tänä syksynä nähnyt enkä kuullutkaan kurkien muutto-uikutusta.
Mutta oli Hemuli löytänyt niin kauniita kappaleita kurjista .Tuo Esko Rahkosen kurjet saa minut aina kyyneliin.
Ystävä trupatuuri lauloi sen poikani hautajaisissa.
Luin juuri jonkun äidin lausahduksen.Jos on joutunut hautaamaan oman lapsensa ei eteen voi enää tulla mitään mistä ei selviytyisi.
Käy tieni tää se kerran kurkiauraan.En silloin koskaan jää yksinäin....
-
Niin alkaa lokakuu.Varmaan on anteeksipyyntö tarpeen.Olisiko jo vähän vanhuus ja höperyyskin siiheh syynä .Mutta tuo Hemulin löytämä Kurjet sai vaan tunteet pintaan.
Mutta pää pystyyn ja valmistelemaan asioita Taloyhtiön Hallituksen kokousta varten.
Ei sentään vielä kurkiauraan,sinne sitten ajallaan.....
-
Kuule anniliisa, sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää. Luin kirjoituksesi kurjista ja siitä, mitä eräs laulu sinulle merkitsee. Harkitsin vastaamista, mutta kun en löytänyt sanoja ilmaistakseni myötätuntoiset ajatukseni, pakenin sanattomana.
Joskus osanoton sanat tuntuvat latteilta. Ymmärräthän mitä tarkoitan?
Valoa lokakuun päiviin.
-
Kiitos,Justiina,ymmärrän ajatuksesi.
Olen sanonut monelle ystävälle että nämä luopumiset eivät ole helppoja,ainakaan lopulliset.
Erot ovat eri asia,sehän ei ole lopullista niinkuin kuolema.
Siksi olkaa onnellisia te joilla on elämänkumppani saanut olla vierellä.
Ei pienet erimielisyydet vahvaa liittoa horjuta.
On myös ystävä-MIES ,joka ymmärtää minua.
Ei luovuta unelmista,unelmat kantavat meitä..
-
Anniliisa, musiikki on ihmeellinen "instrumentti".
Minua reilun vuoden nuorempi veljeni nukkui ikiuneen neljä vuotta sitten. Sairaskohtaus yllätti hänet lomalla syntymäkotimme keittiössä. Mitään ei ollut tehtävissä.
Pari vuotta aikaisemmin olin herännyt kauniina kesäaamuna uneen, jossa "bussi meni oikealta vasemmalle. Edesmennyt äitini istui bussin vasemmalla puolella ja hymyili minulle. Veljeni istui toisella puolella bussia ja hymyili". Onneksi kerroin unestani parille aidolle ystävälleni, joista toinen kertoi, että unessa yleensä äiti tulee noutamaan.
Ja näin sitten tapahtuikin. Olin uneni jo unohtanut, mutta kun sain tiedon veljeni tajuttomuustilasta, uni tuli heti "esiin".
Äitini näki aikanaan ns. enneunia, jotka olivat aina sisällöltään surullisia ja toteutuivat hyvin pian. Olemattoman pienen perimän olen äidiltäni ilmeisesti saanut.
Autoa ajaessani kuuntelen radiota, muulloin sitä en paljon ehdi kuunnellakaan. Kun tulee PMMP:n "Lautturi", muistan veljeni ja liikutun, lähes aina, vieläkin.
Miespuolinen tuttavani kertoi auto-onnettomuudessa menehtyneen 17-vuotiaan poikansa siunaustilaisuudessa soitetun Yö-yhtyeen "Joutsenlaulua", erittäin voimakkaasti. Keskustelimme asiasta iltamyöhäiseen aikaan ja kerroin omasta "Lautturilaulustani". Kun aamulla menin autooni, käynnistin sen ja avasin radion, PMMP:n Lautturi oli soimassa!
On vielä kolmaskin laulu, joka saa minut ajattelemaan poisnukkuneita omaisiani. Se on Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on".
On Tapio Rautavaaraa, Olavi Virtaa jne. jne., mutta monen nykylaulunkin (iskelmän) sanat lähes pysäyttävät, jos niitä jää kuuntelemaan.
-
Tulin kurkistelemaan tänne.Mielenkiintoisia nuo kirjoituksenne ovat.Piikatytön kirjoitus piti lukea oikein pariin kertaan.Kyllä minullakin on lauluja jotka kuullessani muistan siihen liittyvän henkilön.Välillä tulee iloiset muistot siitä henkilöstä mieleen ja välillä surulliset.Riippuen tietysti siitä miten laulu liittyy kyseiseen henkilöön.
Täällä on ollut poutapäivä ja kävelin päivällä pitkän kierroksen.Minulla oli kamerakin taskussa ja otin jonkun kuvan.Äsken tein ruokaa ja nyt on massu täynnä.Menen minä vielä iltalenkille ystävättäreni kanssa.
Tässä yksi ottamistani kuvista.