.
.
HATTITTATTIEN TANSSI
Kaukana, kaukana salomailla korkean sinivuoren takana asusti hattitattien tattiperhe. Sieniä ne olivat vaikka ne näyttivät ihan jätskipuikoilta tai lankakeriltä. Oikealta sukunimeltään ne olivat mustesieniä. Vaan ei niissä mitään mustetta näkynyt. Ihan olivat valkoisia kuin kesän poutapilvet.
Niiden koti oli ison naavakuusen alla suojassa sateelta josta ne kyllä tykkäsivät mutta liiasta sateesta ne saivat aikamoisen flunssan. Niinkuin sinäkin.
Hattitattiperheessen kuuluivat sieniäiti jonka nimi oli Hunelma, isä oli Hakkima ja pieni tyttö Hinnelma.
Sopuisaa oli elo hattitattiperhessä. Mitä nyt välillä vähäsen, ihan vähäsen kinasteltiin kenellä oli eniten haituvia.
Ihan vähän vain kinasteltiin, eniten todettiin yleensä Hinnelmalla olevan.
Naavakuusen alla oli lämmin kotikolo. Hyvä oli siellä olo. Oikeastaan ei ollut mitään hätää. Lähellä oli kuitenkin iso, upottava suo jossa asustivat nämä ilkeät tunkija-ahmotit joita hattitatit hieman pelkäsivät. Tunkija-ahmotit kun saattoivat nokkaista ohi lennellessään palasen hattitatista. Ja se teki kipeää.
Ilkeät tunkija-ahmotit. Hyihyi niitä.
Mutta nyt oli jokasyksyinen ja keväinen tanssiaispäivä koittanut hattitateille. Ne eivät pystyneet liikkumaan, jalka oli lujasti kiinni maassa, mutta ne pystyivät kuitenkin tanssimaan. Ai että miten kun ei jalat liikkuneet. Kyllä ne pystyivät. Hyvinkin pystyivät.
Aloitti naavakuusi tanssi-illan soittamalla aluksi kuusioperetin tunnetuimman sävelmän " Kuuset ne soittaa ja hattitatit tanssaa ", C - duurissa peräti
Ja hattitatit levittivät valkoiset haituvansa, ne liuskat jotka näyttivät eskimopuikon nuolaisuilta ja heiluttelivat niitä vinhasti naavakuusen soitannon tahdissa. Ja aina vain nopeammin ja nopeampaan tahtiin soitti naavakuusi. Ja nopeammin aina vain viuhuivt valkoiset haitulat.
Ja hattitatit tanssivat. Tanssivat ja nauroivat. Rokattiinkin. Se oli paikalllaankin helppoa.
Kunnes niiden oli pakko, ihan lääpästyksissään kun olivat, lopettaa. Muuten olsisvat haihtuneet savuna ilmaan.
Niin kuuma niillä oli. Mutta riemulla ne olivat tanssineet.
Ja naavakuusi riemulla soittanut.
Kun sinä kävelet metsässä ädin tai siskojen kanssa niin vilkaiseppas kuusien alle. Ei siinä tarvitse olla naavaakaan. Voit yllättyä, siellä voi hyvinkin olla hattitatit tanssaamassa.
Mutta varovasti ja hiljaa etteivät säikähdä hatttatit.
Tanssirauha pitää hattitateilla olla.
Jooko vaan.
matleena -14
.