Keskustelualueet > Matkailu

Kotiseutumatka

<< < (2/4) > >>

Piikatyttö:
Valitettavasti en voi synnyinseutumatkoja tehdä ja muistella menneitä. Nytkin kun istun syntymäkotini rannoilla. Oppikouluun lähdin 11-vuotiaana vieraalle paikkakunnalle, sitten Hesaan. Olen aikaisemminkin kertonut, että kaikki lukiokesätkin tein maalaistalon töitä, lypsin lehmät, heinäpellolla, lanttupellolla, juurikasvimaalla....Ei pakotettuna, äiti ehdotti kesätöitä postissa, pankissa jne., mutta halusin olla kotitöissä.

Hesan vuosien aikaan, kun olin vielä yksineläjä, viikko keväällä Ylläksellä hiihtämässä, viikko kesäkuussa tenniskurssilla ja loppuaika maalla. Ja nautin siitä.

Jos nyt haluan lähteä muistelemaan ystävien kanssa, matkustan Hesaan tai pyydän heitä keskiseen Suomeen. Siellä ovat kaikki aikuisen iän oikeat ystävät.

Minä tykkään Tampereesta kaupunkina, enkä yksin siitä syystä, että toinen juniori on siellä opiskellut ja tekeepä Tesomassa nyt töitäkin ennen erikoistumistaan. Matkatyövuosinani olin monta täyttä viikkoa Tampereella. Teatterit ja hyvät ruoka- ja tanssipaikat tulivat tutuiksi.

Olen aina pitänyt ranskalaisin viivoin allakkamuistiinpanoja. Täytyypä kaivaa kaupunkikodissa esille allakat niiltä vuosilta, kun "Tampereellakin tapahtui" ikimuistoisia,  miellyttäviä tapaamisia!

pumpuli:
Tamperehan ei ole minun synnyisetuani, mutta olin siellä lapsena paljon. Haarlan Paperitehtaan, Tammelantorin ja Osmonmäen nurkilla.

Nyt vieraillessani, sain esiopetusta rollaattorin käytöstä. Ystävättäreni "kouluttaa" bussikuskeja kohtaamaan rollaattorimummoja. Kun menimme bussiin, stressaantunut kuski sanoi "Mirkulle": "menisit taxilla"! Kipakka vastaus kuului: "Kuuleppas poika, minulla on ihan yhtäläinen oikeus kulkea tällä bussilla, kuin kaikilla muillakin." Hiljaista tuli! Ne tietää jo, että aika helposti tulee valitus päällikölle.  >:(

Mukava oli myös havaita, kuinka kohteliaat nuoretmiehet auttoivat rollaattorin ja mummon "rotvallin reunalle."

pumpuli:
Päivitetäänpäs nyt tämäkin ketju!

Olin eilen saattelemassa entisten asuinsijojeni patriarkan, naapurin vanhanisännän, viimeiselle matkalleen.

Syvästi koin palaavani vuosien taakse.

Oli uskomatonta tarkkailla, löytyykö juhlavieraiden joukosta entisiä lapsuus- ja koulukavereita. "Oksääse pumpuli?" "Oon mää se." Ruoka- ja kahvipöydän ääressä vertailtiin kuulolaitteita ja muisteltiin vanhoja! Sukulaisiakin löytyi!

Eräs paluumuuttaja on merkittävästi vaalinut vanhoja perinteitä. Ensi kesänä on ehkä vuorossa vanha kyläkoulu. Lupasin jo mennä näyttelemään yläkoulun luokkaan. Silkkinauharusetit ja "essut" on jo hakusessa!

Pöydän ympärillä joku nuorempi kyseli, miten me koimme sota-ajan.

Niin, miten me sen koimme?

Anniliisa:
Varmaan moni meistä ja teistä on tänäkin kesänä ollut jonkinlaisella matkalla.
Ei vaan ole tullut kerrotuksi .Nyt minä olin taas sukuseuramme sukutapaamisessa mukana.
Oma,isäni suku on jo kirjoissa.Nyt on edesmenneen puolisoni sukututkimus aloitettu.
Jäähän sitten lapsille ja lapsenlapsille jotain tokumenttiä myös isän ja isänsuvun vaiheista.
Mielenkiintoisaa puuhaa ja tuo esille yllättäviäkin Sukuhaaroja.
Vielä on kesää jäljellä,laulaa radio mutta kyllä yöt jo ovat aika pimeitä,taitaa olla kuukin pimeän puolella.
Onko ne elokuun kuutamot jo pidetty vai niitäkö nyt odotellaan..

Viola:

 Tosiaan kotomaan matkailua olen harrastanut. Nuoruudesta asti olen haaveillut Kalajoen särkistä, 60-luvulla ne olikin kova sana, nykyään niistä enää niin puhutakaan.

 Sisareni ollessa autokuskina lähdimme Raumalta ajelemaan Vaasaan ja Raippaluotoon jossa on Unescon maailmanperintökohde, Merenkurkun saaristo.
 Oravaisten ja Juuttaan taistelupaikkojen kautta Pietarsaareen siellä yöpyminen ja seuraavana päivänä Kalajoelle. Oli se merkillistä kävellä meressä...
 Ylivieskan kirkon raunioita ihmettelimme ja sitten kohti Kaustisia. Yön jälkeen auton nokka kohti Kauhavaa jossa oli toinen päämäärä:Jääkärimuseo, erittäin mielenkiintoinen paikka, sieltä saimme vihiä että Alahärmässä olisi nähtävyys Knuuttilan kyläraitti, siellä poikkesimme kahville Juhani Palmun taloon ja näimmehän itse taiteilijankin.

 Tuurin kyläkaupassa piti olla tovi jos toinenkin, mutta melkein pakokauhu valtas meikäläisen, siellä oli NIIN valtavasti ihmisiä että piti päästä väljemmille vesille.
 Pienikin matkailu avartaa!! :)

  Eikä tässä vielä kaikki, ensi lauantaina Hopealinjan risteily Hämeenlinnasta.

 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu