.
.
MÖKKI
Oli rinteellä vuoren autio mökki
mökki kokonaan lahonnut.
Minä ohitse kuljin, mökkiä katselin.
Ikkunat repsotti, laudat sen halkeili.
Kaikki oli hajallaan maassa makasi.
Illan purppurapilvet seiniä maalaili.
Siellä ennen kai lapsia asustanut
ruutua hypänneet, palloa heitelleet.
Nyt tuulet seinänraoissa laulujaan vihelteli.
Menninkäiset, velhot tekivät taikoja.
Kesäiltoina toisinaan keijut tanssi pihassa.
Vai oliko mökki satujen mökki.
Sen oliko rakentaneet
ne kolme ahkeraa pientä possua
Veli Pontevan johdolla.
Oliko Iso Paha Susi sen pois puhkunut
niinkuin monest oli uhannut.
Oliko sinne Punahilkka kori kädessään
punaisessa hilkassa vaeltanut
mummolle mökkiin piiraan viemään
ettei mummolla yksinään olisi niin ikävä.
Yössä kesäisessä kerttusten laulua kuunteli
kanssa pääetanan tulevista säistä jutteli.
Oliko metsäpolulla Susihukkasen kohdannut
joka oli mummosta kovasti udellut
mihin matka Punahilkan, missä mummo asui
mitä korissa Punahilkan, karkkia, limpsaako
kaikki se tietää tahtoi.
Oliko Susihukkanen edeltä mökkiin rientänyt
oveen koputtanut, sisään astunut
mummo kysellyt, ,,,
Miksi sinulla on noin suuri suu, Hilkka pikkuinen
Siksi että voin syödä sinut ,,, Susi vastannut.
Vaan saapui mökkiin sattumalta metsämies peloton
Pyssyllään , sillä isolla Sutta uhkasi.
Suden kauas korpimaihin tykkänään pelotteli.
Senkoommin ei Pahaa Sutta mökin liepeillä näkynyt.
Ei tulla uskalla oli pyssy hirmuinen. Olisi metsämies
peloton armotta latingin pamauttanut
Sutta takamuskarvoihin.
Mikä oli se oikea tarina
jäi salaisuudeksi.
Ruusunen se ei ainakaan ollut
se nukkui linnassa.
Varmasti joku joskus tarinan osaa oikean kertoa.
matleena -13
.
.