Noin sanoi tyttäreni noin 40 vuotta sitten. Istuimme sunnuntaipäivää, tyttö oli nelivuotias ja touhusi omiaan. Hän meni keittiöön ja tuli sieltä näyttämään mitä oli löytänyt, kädessään hänellä oli iso lihaveitsi. Kehotin tietenkin häntä viemään sen pois ja sanoin: Siitä voi tulla iso haava. Tyttö totteli kiltisti, mutta ilmestyi hetken kuluttua takaisin, näytti verta vuotavaa sormeaan ja sanoi : Se tuli nyt sit!
Tuo vanha tapaus tuli mieleeni eilen. Toissapäivänä oli lämmin kevätpäivä. Koko päivän olin ulkona, käänsin vihannesmaata, istutin kukkamukuloita ruukkuihin ja haravoin. Välillä tuli niin kuuma että vähensin vaatteita. Illalla vielä istuin laiturilla ihailemassa auringonlaskua. Aurinko lämmitti niin ihanasta - vaikka tuuli oli viileänlainen. Ja sitten eilen aamulla kurkkuni oli kipeä, nuha oli alkamassa ja kuume nousemassa. Siitä se tauti alkoi. Pitihän se tietää.
Mitä tästä opin? Päätin etten enää koskaan luule viisastuvani mistään kokemuksesta. Ellei tähän ikään mennessä ole tuon vertaa oppinut, ei kannata yrittääkään. Täytyy vain uskoa mitä vanha isäni sanoi: Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!
