Oikein piti pysähtyä tarkemmin ajattelemaan tuota Ainulin eilistä runotaulua.
Viisaasti siinä runokuninkaamme Runebergin ajatus on lentänyt.Aivan kuin olisi runo minusta tehty.
Pieni hetki pysäytti minunkin lentoni. On ollut aikaa panna elämää ja asioita tärkeysjärjestykseen.
Nyt alkaa olla tilanne taas ohi,kevyttä lastaa enää kädessäni kannan,kipukin on jo poissa.
Tuskin aivan entisen veroiseksi ranne koskaan tulee,Onneksi hoito on hyvää isossa sairaalssa ja kaikkensa yrittävät.
Kiitos siitä
.Vanhuus ei tule vaivoitta,on vanha sanonta.
Ps.Lumitöiltä olen tänä talvena säästynyt, ystävällinen naapurin pappa aina huiskautta minunkin porraspieleni.