Minun äidinpuolen isoisäni oli usein liikekannalla miettien joitakin syvällisiä, maailmaamullistavia, arkipäiväisiä, sekä monenlaisia muitakin asioita. Hän saattoi keitellä siellä Honkajoella, Pohjois-Satakunnassa metsän siimeksessä muutakin kuin makkarasoppaa.
Oli lyhyt mies, mutta "tulikiukkuinen", kun poikkipuolista sanaa tuli liikaa ulkopuolisilta, niin äkkiä tarttui puukkoon kiinni. Muistelen kyllä vanhaa "Vikkiä", siis Vihtoria, isoisääni suurella lämmöllä.
Hevosen kanssa oltiin työssä ja toimessa 1950-luvulla. Vikin kanssa yhdessä tehtiin tilan töitä, olin alle 10 vuotias.. Paljon olen häneltä oppinut muutakin kuin pontikan keittoa, muunmuassa sen, että kun tuli sylki suuhun, niin hän räkäisi sen tuvan lattialle.
Kukapas nykyinen Talon isäntä, "tohvelisankari" uskaltaa tehdä saman?
