Autoilussa tunteet kuumenevat.

[espen]

Usein käy niin, että kun itse yrittää ajella sääntöjen mukaan, niin jopa kaupunkiliikenteessä on näitä:

  - Minä haluan mennä ensin, tyyppejä.

 Samaten suojatien ylitetään vaikka sen eteen on toisella kaistalla pysähtynyt auto. Torvea töötötellään välittömästi, kun yritetään herätellä risteyksessä hetken "nukahtanutta" edelläolevaa/-olevia, jos tämä ei heti ampaise liikkeelle täysillä. Minullekin on useimmin kuin yhden kerran näytelty keskisormea, toisinaan ei tiedä edes, että minkä takia?

http://www.iltalehti.fi/iltvautot/2012080109971748_v1.shtml

Tossa on videopätkässä venäläiset kuski/kuskit ovat kiihtymyksen vallassa. harvemmin muualla, kuin auton sisällä tulee arvosteltua kanssaeläjiä niinkin pahasti kuin yleiseti tehdään. Joskus siihen syyllistyy jopa itsekin.

[Piikatyttö]

Olen kolme kertaa käynyt omalla autolla Pietarissa. Niin sitä mentiin neljällä kaistalla rinnakkain. Mitään muuta en osannut varoa, kun puuttuvia likakaivojen kansia!!!

Onneksi päämääräni oli Pietarin keskustassa tutun Fontangan varrella ja kartanlukijani pärjäsi Eremitaasin ja muutaman hevospatsaan ja Iisakin kirkon maamerkeillä!

Silloin liikenteessä oli paljon suomalaisia rekkoja. Tänä päivänä en Viipuria pitemmälle omalla autolla lähtisi. Ainakin pari mustapartaista herraa pitäisi kyydissä olla. "Silloin ennen" mentii pari kertaa naissakissa. Oli sitä rohkeutta.

Täällä Suomessakin saa ainakin naiskuskit  kohta puoleen miettiä, lähtevätkö yömyöhällä enää "nelosteille" yksinään ajamaan pitempää matkaa. Ensi viikolla yritän päivän reissuni Hesaan heittää valoisan aikaan, vaikka autossani valot onkin ja rekkojakin liikkuu kiitettävästi. Pitäisi kai hankkia kartanlukijaksi mustapartainen ja - hattuinen nukke. Menisi puuttuvasta aidosta partaniekasta!

[espen]

Olen kolme kertaa käynyt omalla autolla Pietarissa. Niin sitä mentiin neljällä kaistalla rinnakkain. Mitään muuta en osannut varoa, kun puuttuvia likakaivojen kansia!!!
Onneksi päämääräni oli Pietarin keskustassa tutun Fontangan varrella ja kartanlukijani pärjäsi Eremitaasin ja muutaman hevospatsaan ja Iisakin kirkon maamerkeillä!
Silloin liikenteessä oli paljon suomalaisia rekkoja. Tänä päivänä en Viipuria pitemmälle omalla autolla lähtisi. Ainakin pari mustapartaista herraa pitäisi kyydissä olla. "Silloin ennen" mentii pari kertaa naissakissa. Oli sitä rohkeutta.
Täällä Suomessakin saa ainakin naiskuskit  kohta puoleen miettiä, lähtevätkö yömyöhällä enää "nelosteille" yksinään ajamaan pitempää matkaa. Ensi viikolla yritän päivän reissuni Hesaan heittää valoisan aikaan, vaikka autossani valot onkin ja rekkojakin liikkuu kiitettävästi. Pitäisi kai hankkia kartanlukijaksi mustapartainen ja - hattuinen nukke. Menisi puuttuvasta aidosta partaniekasta!

Sopiiko kysyä, että minkä ikäinen olet piikatyttö?

Vaikutat varsin hyvältä kuskilta. Itseäni kyllä arveluttaisi lähteä Pietarin liikenteen solmukotiin esittelemään maalaismaisia taitojani.

[Piikatyttö]

Vanhempani tapasivat toisensa sotatantereella, äitini oli Lottana. Siitä osaat ikäni laskea!

Kun olin Hesassa, en autoa tarvinnut, kun koti oli kantakaupungissa ja kaupungin julkinen liikenne on todistettavan hyvä, edelleenkin. Kun tuli tilanne, että työnantajan autoa piti ruveta ajamaan silloin, kun juna- tai lentoyhteys ei onnistunut, ajoin Pinoaron autokoulussa kuorma-autokortin (henkilöautokortti minulla jo oli), jotta Hesan liikenne tuli tutuksi. Talon autotalli kun sijaitsi Kluuvikadun uumenissa.

Keskiseen Suomeen muuton jälkeen auto oli pakko hankkia, yhteydet joka paikkaan olemattomat.

Nykyinen autoni on viisi vuotta vanha ja mittarissa 220.000 km. Eli edelleenkin noin 40.000 km/vuosi. Kaksilitrainen diesel on ollut menopelini yli 15 vuotta. Sillä pääsee. tarvittaessa ohikin!!! Pidän autolla ajamisesta. Toki nyt kyllä alkaa huolestuttaa maantiekäyttäytyminen, jos liikennepoliisi siirretään "sisähommiin". Promillekuskeja saa ruveta hieman pelkäämään, heitä varmaan sukeltaa liikenteen sekaan entistä enemmän.

[espen]

Tänään taas joku nuori jeppe, kun lähdimme valoista, siinä on kaksi kaistaa. Hän oli kuitenkin takanani, kun valoit vaihtuivat vihreiksi, niin hänen oli aivan pakko siirtyä vasemmalle kaistalle, lyödä kaasua pohjaan ja tuli sieltä sitten suoraan eteeni näyttämättä kertaakaan vilkkua.

No yhden kadunkulman hän ajeli ja jäi taas valoihin odottamaan oikealle kääntymistä, itse menin vasempaan kaistaan, odottamaan vasemmalle pääsyä. Olimme siinä rinnakkain. Kaveri ei ollut edelläni. Kyllä mua niin alkoi naurattaa, varmaan poitsukin sen huomasi, kun käänsi katseensa poispäin.