46
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 24.10.2020 11:17:09 »LATUR
Hiljakseen eleltiiin lähiössä.
Sattui niin iloisesti Juulille, jolle ei usein uloskutsuja sadellut, töistä eräs itsensä likoon laittava kaksilahkeinen kutsui daamikseen olutta ryypiskelemään soittoruokalaan ihan.
Alkoi se puunaaminen. Amarien saumat suoraan, pari tuntia kestävä operaatio. Tuli valmista, linjapiilissa keskustaan.
Ravinteliin sisään, istuttiin pöytään, jukeboxiin alkuun musiikkia. Olutta tilattiin.
Orkesteri tunnelmamusiikia pelasi, parketti kiilsi. Pellavaliinat hohteli. Kristallikin taisi kimallella. Siis täydellistä oli..
Ilta kului, tanssattiin, olutta hörpittiin. Alkoi Masa, se oli itsensä uhranneen Kaksilahkeisen nimi, jo pikku pöpperöön tulla.
Oli Juuli hissukseen, varoen oluttan maistellut. Ei huomiseksi aikonut päänkivistytä hankkia. Vaan Masalla taisi edessä olla. Ympärilleen ravintelisalissa katseli. Toisten naisten pukeutumista arvioi, kuinkas muutenkaan.
Huomasi kun alkoi toisesta pöydästä, toisesta päästä salia, Mies, vieras, suunnistaa kohti Juulin valtaamaa pöytää.
Oli eri heimoa kokonaan tämä suunnistaja. Tämä suunnistaja nappasi tarjoilijan näkemättä ruusun maljakosta vapaana olevasta pöydästä. Jatkoi matkaa kohti Juulin pöytää Heimonsa täydellinen, mallikas edustaja. Saapppaista sai kuvaansa katsella. Kultahampaat golgate-hymyssä välkehti, Brut tuoksui.
Seisahti Juulin sekä Masan pöydän viereen. Ruusun sulavasti kumartaen Juulille ojensi. Väliiömästi Masan puoleen kääntyi.
Aloitti :
"Hai sie, kivitalon omistaja Raumalt, rahakas olija. Ostaha sie miult kännykkäää. Helpol saaaat. Kuuluu mere yli Ruotshiiii saakkaaa. Varmaa o tää peliiii ."
Ei Masa Raumalla koskaan ollut vieraillut. Kesti hetken ennenkuin selveni, varakkuuttahan mies tarkoitti. Oli Juuli jo sanomassa, eikö pitäisi hieman useamman meren yli kuulua, piti suun kiinni. Muisti männiköneulaspään.
Ja Masahan otti ja innostui.
"Jahaha, paljonko "
"Sanoit siet kuule et paljonkooo ?.Ei kuuleha sie, ooo paljooo, satase jos viskaaa, onsseee siun, pääset soittelemaaa..."
Hetken epäili Juuli kuuloaan. Satanen. Aika tyyris oli. Toisaalta ei silloin kännykkää jokapojalla ollut. Uutuuksia olivat vielä.
Kaupat tehtiin, ei saanut heivuuta, ei nyt kärsinyt, satanen vilahti povitaskuun muiden samanlaisetn seuraksi, epäili Juuli.
" Juu, mutta missä laturi, ? Enhän mä teen mitään tällä, jos ei ole laturia ."
Tähän oli vastaus myyjällä valmis:
"Hai, kuuleha, Se on eri kauppaaa. Puhelin oma. Latur omaaa."
"Ei, perrr... - tana, paljonko nyt ?"
"Se sataneee, sama hintsuuu, mie en kiskoo...."
Se olikin nyt sitten oikein kauppaedustaja , raju, asialla.
Joko maksoit eri hinnan laturista, tai tahdoit kaupan purkuun. Eipä käynyt pintaan purku, joten oli pakko ostaa laturikin sillä toisella satasella. Hartaasti manasi Masa.
Myyjä vilautteli golgatejaan. Oli kuitenkin Masalla meren yli Ruotshiin kuuluva kännykkä
Mitenkään ketään arvioimatta, siinähän olisi voinut olla myyjänä kuka tahansa.
Nyt vain sattui näin.
Kauppa se on mikä kannattaa.
Jo vaiiiiiiin..
juuli