Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Hyvinvointi => Aiheen aloitti: Anonymous - 13.04.2011 08:25:06
-
" Kun nälättää, janottaa, tanssittaa ja nukuttaa, niin elämä on parhaimmillaan"
Suomalainen sananlasku :D
-
Tänään mieltä piristää ihkauudet preussinpunaiset kumisaappaat. Auton pesukin sujuu ne jalassa kuin tanssi. 8-)
-
Se Preussinpunainen on yksi mieli levyistäni, Simo Silmu laulaa sen niin tunteella.
Oli aivan ihana aamu kun kävelin kuntosalille, tykkään omaan tahtiini sielä touhuta vaikka ne ohjaajat sanoo että yleiskunnon ylläpitämiseen tarvitaan kovaa ponnistusta tällä ikää ja miksei nuoremmillakin.
Pyysi jumppaankin vaikka se on minulle niin vasten mielistä kun joka paikkaa kolottaa varsinkin polvia,ja sitten kun sielä on nuorempia sellaisia himo jumppaajia niin tulee sellainen elefantti olo.
No sanoivat senkin viisauden että vierivä kivi ei sammaloidu, tuli mieleen että pitäisköhän antaa jo sammaloitua. :x ...no ei kai.. :lol:
-
pumpuli kirjoitti:
> Tänään mieltä piristää ihkauudet preussinpunaiset kumisaappaat. Auton
> pesukin sujuu ne jalassa kuin tanssi. 8-)
Nyt tunnustan tietämättömyyteni. En ole koskaan kuullutkaan preussinpunaisesta. Tunnen preussin ja ultramariinin sinisen sävyinä, mutta punaisena :?: Google auttoi jyvälle: "... tietty punertavanruskea värisävy on nimetty berliinin- eli preussinpunaiseksi".
Ahaa!
Mulla on vain mustat Kontiot. Pitäisköhän hankkia värikkäämpää laatua, jos sitten työt sujuisivat laulellen?
Auto on tosi likainen. Soratien päässä asuvan auto on vain talvella puhdas.
-
Tänään on se päivä, jolloin Kyläpäällikkömme täyttää 60 v. Lähden nyt onnittelemaan. Katoavaa luonnonvaraa ovat tänä päivänä nämä ihmiset, jotka vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen jaksavat pyyteettömästi hoitaa ihmisten ja koko yhteisön asioita. Onnea Timppa! :)
-
Hupsista vaan! Oli uudenlainen varmistuskoodi. Nyt meikäläinenkin, lukihäiriöinen, saattaa selvitä ilman kolmea yrittämää. :!:
"Prillit" on uusittavana ja unohdin ostaa kuulolaitteeseen pattereita, mutta tulee se Wappu varmaan näinkin.
Siis Hauskaa Wappua teille kaikille! :geek:
-
Tänään löysin positiivareista "Melkein kymmenen käskyä".
En malta olla laittamatta niitä tänne.
"Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä,
minkä voit tehdä jo tänään.
Älä vaivaa toista asialla, jonka voit tehdä itsekin.
Älä tuhlaa rahojasi ennen kuin olet ne ansainnut.
Ole ostamatta sellaista mitä et halua, vain siksi,
että se on halpa.
Ylpeys maksaa enemmän kuin nälkä, jano ja kylmyys.
Koskaan ei ole kiusallista tehdä miellyttävää työtä.
Kuinka paljon kärsimystä ovatkaan aiheuttaneet
ne huolet, jotka eivät koskaan toteutuneet.
Hoida asiasi aina löysin rantein.
Ollessasi vihainen, laske kymmeneen ennen kuin puhut.
Mikäli olet erittäin vihainen, laske sataan."
-
Hoida asiasi aina löysin rantein.
- Näihää myö tehhääkii, eikäs jännitetä.
-
Tänään aamulla meidän yläkerran ikkunoiden läpi aurinko paistaa, piti nousta, vaikka vielä olis nukuttanut, koska tuli puuhasteltua yöllä.
Yöllä oli vain 8 ast lämmintä. Luvattu päiväksi + 19. Kuitenkin kesää on vielä jäljellä, joten ottakaamme löysin rantein, ohjeet antaa Veikko Lavi:
http://www.youtube.com/watch?v=l5Me9bhVc2Q
- Jätä se huomiseksi, mitä et tänään halua tehdä. Voi olla että huomenna et edes muista koko asiaa.
(by dement. eläkeläinen)
-
Tänään, heräsin juuri, aurinko paistaa näin aamulla. Tarkoitus lähteä tästä naapurikaupunkiin. Vaimon sisar tulee kyläilemään muutamaksi päiväksi, näin on ollut aina kesäisin.
Hän on kyllä selkävaivaisena senverran huonokuntoinen, että metsään emme enää hänen kanssaan pääse. Mutta keksitään jotain muuta mukavaa, onhan täällä kirppiksiä ja jotain muutakin ajankulua.
Ja sitten ovat kovia puhumaan keskenään, joten itse saan oleskella omissa oloissani, pikkaisen sivummalla, rauhassa, pohtimatta kaiken maailman asioita ;)
-
No, tänään ajeltiin taas Poriin ja Takaisin. Ruuhkainen oli kasitie, oltiin liikenteessä klo 16.00 maissa. Olkiluodosta, ydinvoimatyömaalta tuli porukkata Raumalle ja Poriin onhan se valtava työmaa, koskahan tulee valmiiksi ?
Ensin piti valmistua 209, sitten 2013, nyt aatellaan, että josko 2015.
-
Hyvä, että jalkasi on kunnossa, snipe. jalat ovat meillä senioreilla se tärkein. Olen ilmeisesti hieman sinua vanhempi, näin otaksun. Olen myös pitänyt jaloistani hyvän huolen. Toki, en ole käynyt jalkahoidoissa,mutta muuten.
Jaa, mut joo, yhden tai kaksikin kertaa olen ollut, toisen täällä Raumalla, oli yksi harjoittelija, joka aikoi alalle ja teki jalkahoidon edullisesti.
En olisi muuten mennyt, mutta kun vaimo patisti ja hän meni itsekin.
Toisen kerran olin Turkissa, Istanbulissa. Olimme Turkkilaisessa saunassa, johon kuului kaikenlainen hieronta ja jäsenten vääntely. Väänsivät meikäläisenkin melkein umpisolmuun. Niim baljon otti joka paikkaan, että luulin irti lähtevän käden tai kontin.
Mutta sitten kun sieltä selvittiin, niin oli aivan kevyt olo ja tunnelma. Meikäläisessä saunomisessa ei ole voimakkaita äijiä vääntelemässä saunojien jäseniä mutkalle jos toisellekkin.
(http://www.phnet.fi/public/ergene/turkki/sauna/hamam1.jpg)
Tossa kuvassa ollaan vasta alussa. Äijä makaa vielä levollisena. Hieroja on vasta suunnitelemassa yllätyksiä, toinen uhri odottaa vuoroaan, ei tohdi katsoa, että mitä tapahtuu seuraavaksi.
-
Tänään aamulla + 12,7, pimeetä, pilvistä. Pitäisi tehdä rästihommia, vähän väsyttääkin, saas nähdä. On vaan kertynyt tota hommaa. Joskus tulee kyllä mieleen, että mitäs se kannattaa ?
Tässä iässä rikastumisella ole enään niin suurta merkitystä, hyvä kun näin pärjäilee muutenkin, ei tarvii nälkää nähdä. Sitten kun kuolla kupsahtaa niin jälkikasvu ne jääneet rahat ja tavarat kumminkin äkkiä tuhoo?
Ainakaan millekkään itselle arvokkaalle esineelle, tuskin mitään arvoa antavat. Tuolla niitä näkee kirppareilla, kun "jobbarit" ovat ostaneet omaisilta kuolinpesiä ja myyvät millä hinnalla millä vaan toisten lahjaksi saamiaan tavaroita, että äkkiä saavat pois käsistään ja jaloistaan.
Sellaista se on meidän tämmösten vanhojen ihmisten elämä peräseinän lähestyessä. Mutta ei saa antaa masennukselle valtaa, kun on kuitenkin kohtuullinen terveys.
Tuollaisia mietteitä tänään aamusella.
-
Puhuit asiaa espen,samat mietteet Pirkanmaallakin.
Ainakaan millekkään itselle arvokkaalle esineelle, tuskin mitään arvoa antavat. Tuolla niitä näkee kirppareilla, kun "jobbarit" ovat ostaneet omaisilta kuolinpesiä ja myyvät millä hinnalla millä vaan toisten lahjaksi saamiaan tavaroita, että äkkiä saavat pois käsistään ja jaloistaan.
Sellaista se on meidän tämmösten vanhojen ihmisten elämä peräseinän lähestyessä. Mutta ei saa antaa masennukselle valtaa, kun on kuitenkin kohtuullinen terveys.
Tuollaisia mietteitä tänään aamusella.
-
Ok,ok en osaa lainata toisen kirjoitusta. Mutta vielä opin senkin jahka kerkiin...niinkuin meillä Hämeessä sanotaan :D
-
Kokeiltu on eikä onnistu,ei kun uudestaan,ei periks vielä anneta. ;)
-
Kokeiltu on eikä onnistu,ei kun uudestaan,ei periks vielä anneta. ;)
Onnistuukohan koskaan.
-
Hip hei,mä osasin ;D ;D Mutta osaankohan enää huomenna
-
Hip hei,mä osasin ;D ;D Mutta osaankohan enää huomenna
Hianoo Pauliina. Muistan tunteen, kun sain ensimmäisen samanlaisen Superosuman.
Loppu on paljon helpompaa. Minulla on aivan uskomattoman paljon puutteita näissä hommissa, mutta taaplaan näillä tiedoilla, mitä on.
Siks toiseks harjoittelen aina jotakin lisää, jos nään aiheelliseksi.
Ei muuta kuin laita mielipiteitä esiin. Nää foorumit on sellaisia, että uskaltaa sanoa sitäkin, mitä ei muuten uskaltais.
-
Onpas mukavaa laittaa pitkästä aikaa koti juhlakuntoon. Vieraat ovat kyllä hyvinkin tuttuja...lapset ja lastenlapset :).
Nyt päätin juhlia,vaikkapa menneen kesän muistolle.
Ihmeellisesti saa draivia kun jotain oikein suunnittelee ja keksii ohjelmaa nuorelle väelle. Katselemme vuosien varrella otettuja videopätkiä ehkä pientä haikeuttakin tuntien.
-
Olin tänään "Wanhat konneet"-tapahtumassa synnyinkaupungissani tai eihän se silloin kaupunki ollut, kun siellä olen asunut, kunta vain.
Paljon on Loimijoessa vettä virrannut jälkeen ja kaikki on muuttunut. Vaikka vuosittain tulee muutaman kerran käytyä, niin aina siellä jotain muutosta huomaa.
Oli se vaan niin mukavaa taas kuunnella, kun ne isännät siellä vanhojen konneittensa vierellä puhuivat sitä levveetä paikallista murretta. Mukava oli myös katsoa niitä työnäytöksiä vanhaan malliin, kun itsekin olen aikoinani ollut elopellolla ja tappurissa.
Hyvät olivat isännillä välit tuon yläkerran isännän kanssa, sillä ilma ei olisi voinut parempi olla, aurinko paistoi ja lämmintä oli likitellen parikymmentä astetta. Siellä savisella sänkimaalla olisikin ollut sateella totiset oltavat ja väkikato olisi vaivannut tapahtumaa.
Hyvää viikonvaihdetta Foorumilaisille, kirjoitellaan!
-
Tämä on sitä tasa-arvoa!
-
Olisimpa hemuli tiennyt että olit Wanhojen koneiden tapahtumassa tänään,
Varmaan olisin kuulututtanut että kropsu haluu nähdä hemulin.. sielläpä oon pyörinyt jo useasti.
nytkin poikkesin vaan en ollut kavvaaka".
Muistatko Tiisan plikan , joka oli paikallislehden pakinoitsia, vuosia sitten.
Hän se osas täydellisesti huittisten murteen.
-
Onpas mukavaa laittaa pitkästä aikaa koti juhlakuntoon. Vieraat ovat kyllä hyvinkin tuttuja...lapset ja lastenlapset :).
Nyt päätin juhlia,vaikkapa menneen kesän muistolle.
Ihmeellisesti saa draivia kun jotain oikein suunnittelee ja keksii ohjelmaa nuorelle väelle. Katselemme vuosien varrella otettuja videopätkiä ehkä pientä haikeuttakin tuntien.
Kuis mun mahtaa kayrä?
Pääsenkös pauliinan kesän muistajaisiin.... vaikka vaan
kuokkurina:
-
Piipariks meni mun lainaamiseni,,kuten pauliinallakin aluksi.
olkoon huomisiin, kun on pyhä niin on aikaa opetella.
-
Joo, siellä Rekolan pelloilla oli varmaan mukava tunnelma. Meillä täällä Raumalla on aina keväisin Rompetori, nyt oli Eorjoel, siis Eurajoella hevoskyntökilpailut:
Katoavaa kansanperinnettä tommoinenkin homma.
-
Eurajoella olisi pitänyt olla. Vähiin on kyntöosaaminen mennyt tämän tehotalouden aikana, mutta onneksi vielä jotkut osaavat. Olisi aihetta moinen "perinne"säilyttää.
Pikkutyttönä kävelin isän rinnalla sodan käynyttä Humua ohjastamassa. Ja isompana "tyttönä" kävelin naapurivakoa, kun multasimme 300 m pitkää perunapeltoa vielä siinä vaiheessa, ettei alueelle voinut mennä enää traktorilla. Varsi oli jo niin korkeaa. Siinä sai liikuntaa ja aurinkoa.
Oli mukava lukea, että nuori naispari vei toisessa kyntöluokassa voiton.
-
Olisimpa hemuli tiennyt että olit Wanhojen koneiden tapahtumassa tänään,
Varmaan olisin kuulututtanut että kropsu haluu nähdä hemulin.. sielläpä oon pyörinyt jo useasti.
nytkin poikkesin vaan en ollut kavvaaka".
Muistatko Tiisan plikan , joka oli paikallislehden pakinoitsia, vuosia sitten.
Hän se osas täydellisesti huittisten murteen.
Vai olit kropsu siellä sinäkin, olipa hyvä, ettei sentään Hemulia alettu kuuluttelemaan,
minä ujona tyttönä olisin ollut ihan hiljaa kumminkin....
Muistanhan minä Lauttakylä-lehdessä ne Tiisan plikan kirjoitukset, mukavia olivat lukea.
Nyt joskus entinen Huittisten plikka, se Kaija vähän murteella entisiä asioita muistelee.
-
Kyllä vaan ,,päreitä tehdään.. sieltä olis saanut "päreitä kainaloon".
Muistuu mieleeni kun sodanjälkeen niitä päreitä tehtiin asutustilallisten
rakennuksiin ja evakkojen tarpeisiin vallan paljon, niin niitä sydänpuita
kuljeteltiin mökkiläisten polttopuiksi.
ns. käyrän konttoristille, joka oli hieno neiti, kun kuormaa vietiin niin pikkupojat
ihmetteli et on se aika vaativa kun puutkin pitää höylätä.
-
Olisimpa hemuli tiennyt että olit Wanhojen koneiden tapahtumassa tänään,
Varmaan olisin kuulututtanut että kropsu haluu nähdä hemulin.. sielläpä oon pyörinyt jo useasti.
nytkin poikkesin vaan en ollut kavvaaka".
Muistatko Tiisan plikan , joka oli paikallislehden pakinoitsia, vuosia sitten.
Hän se osas täydellisesti huittisten murteen.
Vai olit kropsu siellä sinäkin, olipa hyvä, ettei sentään Hemulia alettu kuuluttelemaan,
minä ujona tyttönä olisin ollut ihan hiljaa kumminkin....
Muistanhan minä Lauttakylä-lehdessä ne Tiisan plikan kirjoitukset, mukavia olivat lukea.
Nyt joskus entinen Huittisten plikka, se Kaija vähän murteella entisiä asioita muistelee.
Ens kiitti snipe jos onnee lainan" opetus..
Sit, ollaan me hemuli kotikontu ihmisiä kun kaikkea vanhaa on säilynyt
takaraivossa.
Olin minäkin täältä poissa 40 vuotta vaan takasin oli tultava,
ja vissiin kontit edellä enää lähdettävä.
Sanoit nimen Kaija; Tiisanplikan veljenvaimon nimi on Kaija
olisko yhtäläisyyttä..
-
Olin minäkin täältä poissa 40 vuotta vaan takasin oli tultava,
ja vissiin kontit edellä enää lähdettävä.
Sanoit nimen Kaija; Tiisanplikan veljenvaimon nimi on Kaija
olisko yhtäläisyyttä..
Olen ollut sieltä pois jo 50 vuotta ja tuskin palaan enää takaisin,
olen jo niin juurtunut nykyiseen olinpaikkaani.
Ei ole Kaija Tiisan plikan sukukuntaa, asuu muualla ja kirjoittelee "Lukijan sana"-palstalle hyvin harvakseltaan.
Muistelinkin, että Tiisan plikka on H.S., olenko oikeassa? Jos näin on, niin juurilleen hänkin palasi eläkepäiviään viettämään.
-
Olin minäkin täältä poissa 40 vuotta vaan takasin oli tultava,
ja vissiin kontit edellä enää lähdettävä.
Sanoit nimen Kaija; Tiisanplikan veljenvaimon nimi on Kaija
olisko yhtäläisyyttä..
Olen ollut sieltä pois jo 50 vuotta ja tuskin palaan enää takaisin,
olen jo niin juurtunut nykyiseen olinpaikkaani.
Ei ole Kaija Tiisan plikan sukukuntaa, asuu muualla ja kirjoittelee "Lukijan sana"-palstalle hyvin harvakseltaan.
Muistelinkin, että Tiisan plikka on H.S., olenko oikeassa? Jos näin on, niin juurilleen hänkin palasi eläkepäiviään viettämään.
Kyllä Hemuli H.S., oli Tiisanplikka. Porinpuolessa jäi eläkkeelle ja tosiaan eleli vuosia kotikonnuillaan.
Jos oikein muistan hän kuoli viimevuonna. Vuosia sitten tapasimme porin linjapiiliasemalla ja hetken
muistelimme mimmosta oli mailma ennen. Hän oli varsinainen tietopankki vanhojen asioiden muistelussa.
Itse en tietänyt kummieni nimiä mutta hämpä lähetti postikortin jossa oli kaikkien meidän mukuloitten kummit nimettynä.. Hän oli hienoluonteinen nainen jonka muistan jo talvisodan ajoilta, vaikei kai 4-5 vuotiaan
pitäisi paljoa muistaa..
Oon mä sunkin Hemuli kuvaas kattellu silläsilmällä että tuntisinko,, jos se sit sun kuvas onkaan.
40-50-60-luvun paikallisia mukuloita tunsin aika liudan.. Kaikkia sitä vanhaan päähän tuleekin!
Anteeks vaan että väännän" sua oman ikäsekseni,,,noin.
-
Oon mä sunkin Hemuli kuvaas kattellu silläsilmällä että tuntisinko,, jos se sit sun kuvas onkaan.
40-50-60-luvun paikallisia mukuloita tunsin aika liudan.. Kaikkia sitä vanhaan päähän tuleekin!
Anteeks vaan että väännän" sua oman ikäsekseni,,,noin.
Kropsu hei, totta mooses se mun kuvani on ja tiätysti mää oon ihan saman näkönen ollu kaikki vuasikymmenet ko vajjaat seittämänkymmenttä vuattaki sitten, ja sota-ajjaan tuatetta oon.
On voitu joskus yht'aikaa Lauttakyllää trampata eestaas, ei sillon paljo muuta huvia ollu, tiätty elokuvisa käytiin Savilinnasa ja Palokunnantalolla, sillon se oli muistaakseni Lautta-Kinon nimellä, vai muistanks oikein. Palokunnan taloki viättää ny vallan uutta elämää, niin o laitettu hianoks.
Siitä H.S.:stä viälä.
Mää tunsin akronoomin ko olin sen koulutettavana joskus kuuskymmentä luvun alluusa pari kolme kuukautta.
Mutta ei siitä tän enempää.
Muistellaan joskus lissää!
-
On ihan pakko kirjoittaa jotain tähän juttusarjaan, sillä niin paljon siinä on tuttuja asioita, joita on itsekin poikasena tehnyt.
Perunamaan vakojen avaamista ja mullittamista hevosella. Siihen tarkoitukseen oli puuaura, jonka kärjen seppä oli raudoittanut. Kyntämistä hevosauralla en ole paljon tehnyt - vain sarkojen ojanvierut kynnettiin hevosauralla.
Pärekattoja tehtiin usein talkoilla. Tuskin monikaan nykyihmisistä on niin paljon pärekattoja tehnyt kuin kaverini Pentin kanssa tehtiin yhtenä kesänä n. 50 vuotta sitten. Metsästä haettiin puut, katkottiin pölkyiksi ja Herran Ilmarin pärehöylällä tehtiin päreet paikan päällä. Jo aikaisemin olin ollut mukana Loiman myllyllä päreitä tekemässä. Oli pikkupojalle mieluisa tehtävä päästä ottamaan päreitä vastaan höylän kidasta. Se oli myös vaativa tehtävä siinä mielessä, että päreiden syiden piti mennä samansuuntaisesti. Päreitä katollekin ladottaessa piti tarkistaa syiden suunta, muuten katosta oli tullut susi ja lahonnut muutamassa vuodessa.
Päreniput nostettiin köydellä katolle. Jos nippu siinä vaiheessa hajosi tuli ärräpäitä. Päreet ladottiin katolle periaatteella "kolmanneksen nousulla" ja riittävästi sivusuunnassa päällekkäin. Kun vanha pärekatto ojalapiolla otettiin pois, niin suuli heilui melkoisesti. Kun pärekatto oli valmis. suuli seisoi jälleen tukevasti. Nauloja kului paljon. En ole koskaan miettinyt, kuinka paljon, mutta varmaankin satoja tuhansia?
Oli siinä siis monta mahdollisuutta lyödä peukaloonsa. ;)
Kolme isoa suulia katettiin kahdestaan ja yksi niistä näyttää vielä seisovan pystyssä - tosin nyt peltikatossa. Hyvin tehty pärekatto saattoi kestää parikymmentä vuotta.
Koska koulu- ja opiskeluaikana ansaitsin opiskelurahoja maatalossa trenkipoikana, olen lähes kaikkien Wanhojenkoneiden näyttelyn vehkeillä töitä tehnyt. Maamoottoreista ei ole kokemusta.
Aikaisemmista näyttelyistä voitte katsoa kuvia täältäkin =>http://www.goldenage.fi/goldenage_kansio/vanhoja_koneita/index.htm (http://www.goldenage.fi/goldenage_kansio/vanhoja_koneita/index.htm)
Hemuli ja Kropsu puhuitte myös Tiisanplikasta. Hänet kohtuu hyvin tunsin. Murteen kirjoittaminen on vaikeaa, minusta ei ole siihen alkunkaan.
Loimijoen rannalta löytyy vanha 1800-luvun alkupuolella rakennettu maalaistalo, jonka seinät on vuorattu päreillä. laitan siitä kuvan mukaan.
PS: Olisi hyvin suotavaa ja toivottavaa, että tälläisista vanhoihin tapoihin liittyvistä asioista kerrotaan täälläkin. Tapahtuu ne missä päin Suomenmaata tahansa. Voisi mainostaa jopa hiukan etukäteen.
-
Mattilan museopihassa Kalannissa.
(http://i3.aijaa.com/b/00975/10791686.jpg) (http://aijaa.com/0097510791686)
Kahden miehen pärehöylä toiminnassa.
-
Siellä on myös yksi Suomen suurimpia kokoelmia tästä aiheesta.
(http://i3.aijaa.com/b/00714/10791690.jpg) (http://aijaa.com/0071410791690)
Siis noita juustomuotteja.
-
Siellä on myös yksi Suomen suurimpia kokoelmia tästä aiheesta.
(http://i3.aijaa.com/b/00714/10791690.jpg) (http://aijaa.com/0071410791690)
Siis noita juustomuotteja.
Katos vaan Kalannin pojat vetää Härkihöylää, semmonen nimi sillä meilläpäin on.
Selvyyden vuoks,, toinene vaan vetää ja toinen työntää. Heiltä on kiinnityskiilat
jääneet penkille, kai onkin asennoiduttu" vaan kuvausta varten.
Mutta noi Juustokehät on sitten kauniita esineitä,, enen vanhaan huonekalut ja muut tarve kalut
tehtiin vuos-satasella perinteellä, huolella ja silmiin hivelevällä kauneudella..
-
Oon mä sunkin Hemuli kuvaas kattellu silläsilmällä että tuntisinko,, jos se sit sun kuvas onkaan.
40-50-60-luvun paikallisia mukuloita tunsin aika liudan.. Kaikkia sitä vanhaan päähän tuleekin!
Anteeks vaan että väännän" sua oman ikäsekseni,,,noin.
Kropsu hei, totta mooses se mun kuvani on ja tiätysti mää oon ihan saman näkönen ollu kaikki vuasikymmenet ko vajjaat seittämänkymmenttä vuattaki sitten, ja sota-ajjaan tuatetta oon.
On voitu joskus yht'aikaa Lauttakyllää trampata eestaas, ei sillon paljo muuta huvia ollu, tiätty elokuvisa käytiin Savilinnasa ja Palokunnantalolla, sillon se oli muistaakseni Lautta-Kinon nimellä, vai muistanks oikein. Palokunnan taloki viättää ny vallan uutta elämää, niin o laitettu hianoks.
Siitä H.S.:stä viälä.
Mää tunsin akronoomin ko olin sen koulutettavana joskus kuuskymmentä luvun alluusa pari kolme kuukautta.
Mutta ei siitä tän enempää.
Muistellaan joskus lissää!
Mää ny viälä kohta vähä jatkan muistelemista, ko huamasin sen sun kammeeras lipsasseen
kuvan WPK:n välikaton syrjästä, taisit poiketa syämään Wanhainkonneitten näyttelystä tullesas
Oliks sillon ko sää lauttakyläsä kiileit, ni urheilukenttä talvella jäärytetty luistinraraks?
Sielä oli luanikasta kytätä vähä plikkoja ehtoisin. Meksikonpikajuna ja Tiikerihai soi
että oli oikein isommailman Sgabat". Syrän pamppaillen joskus sai lykätä jottain "Anne Henniee"
potkukelkasa.
-
Meillä taasen viiskytluvulla oli Porissa Herralahden kenttä jäädytetty.
Käytiin rusettiluistelulla. Meillä soi ämyreistä "Preerian keltaruusua"
http://www.youtube.com/watch?v=7yruGDdCHaY
-
Minullakin on muistoissa sellainen miesvoimalla toimiva päreidenteko-kone.
Se oli suurempi kuin tuo valokuvassa oleva.Sitä kaksi vahvaa miestä työnsi seisaaltaankäsin.
Ja me pikkulapset saatiin olla siinä kyytiä ottamassa.
Nyt täällä naapuri kertoi elämäntarinaansa kun täytti 90v.
VILLE PYYSI MINUA TEKEMÄÄN PINKKOJA PÄREISTÄ JA LUPASI PUOLET KATOSTA PALKAKSI.
Sille tielle minä sitten jäin..
-
Tästä viestiketjusta tuli mieleen syksyn ääniä ja tuoksuja varhaisimmasta lapsuudesta.
Kuulin melkein korvissani puimakoneen vonkaisun, kun Viljami syötti puimakoneen kitaan liian suuren tukon viljaa. Lokomopiili* jyskytti voimaa ja välillä remmi, siiva tai miksi sitä sanottiinkaan, luiskahti pois ja silloin kirottiin niin että puimalan katosta tippui pölyt ;D
Aamulla sumuinen taivas pidätteli riihien savut lähellä maan pintaa. Tuoksui vahvasti syksylle.
Pärehöylä on tuttu kapine myös. "Miesvetoista" höyläämistä en ole ennen nähnytkään.
Pienenä ja silloin vielä vikkelänä keräsin päreitä pinkoiksi, olinpa pärekattoa latomassakin. Päälakeni muistaa vielä, miltä tuntui heinäladossa, kun naulat raapaisivat silloin kun heinää oli melkein kattoon asti. Latomiehenä ja polkijana ei ollut kovin hauskaa olla.
*Lokomopiili eli hienommin lokomobiili... eli höyrykone. Onko tuttu? Millä nimellä sitä kutsuttiin muualla? PP kertoi että heillä koneita pyöritti petrolikäyttöinen maamoottori eli "porilainen".
-
Mää ny viälä kohta vähä jatkan muistelemista, ko huamasin sen sun kammeeras lipsasseen
kuvan WPK:n välikaton syrjästä, taisit poiketa syämään Wanhainkonneitten näyttelystä tullesas
Oliks sillon ko sää lauttakyläsä kiileit, ni urheilukenttä talvella jäärytetty luistinraraks?
Sielä oli luanikasta kytätä vähä plikkoja ehtoisin. Meksikonpikajuna ja Tiikerihai soi
että oli oikein isommailman Sgabat". Syrän pamppaillen joskus sai lykätä jottain "Anne Henniee"
potkukelkasa.
Eipä tullut lauantaina poikettua Wanhalla V.P.K:lla, ihan vaan Härkäpakarilla laitettiin murua rinnan alle.
Mitä tulee Lauttakylän luistinratoihin, niin ei sieltä syrjäkyliltä, missä olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt, lähdetty minkään luistelemaan. Olen niin "tollero", että eipä ole luistimia koskaan jaloissani ollut. Ei ollut se kovinkaan yleistä siihen aikaan.
Uidakkaan en osaa, kun ei ole ollut vettä lähimailla muuta kuin kaivossa! 8)
-
Eipä ole ollut minullakaan luistimia,vaikka kouluni kävin Hämeenlinnassa. Mutta kun olin maalta lähtenyt koulukortteeriin niin eipä sitä silloin oltu moksiskaan vaikka olin "erilainen" ja kävelin ympäri luistinrataa kun muut luisteli.
Ei jäänyt edes traumaa.
-
Mitä tulee Lauttakylän luistinratoihin, niin ei sieltä syrjäkyliltä, missä olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt, lähdetty minkään luistelemaan. Olen niin "tollero", että eipä ole luistimia koskaan jaloissani ollut. Ei ollut se kovinkaan yleistä siihen aikaan.
Uidakkaan en osaa, kun ei ole ollut vettä lähimailla muuta kuin kaivossa! 8)
Eipäs tuossa sen kummempaa "tollerointia" ole. Ei vaimonikaan osaa luistella, eikä osaa myöskään uida. Siinä syy miksi ei ole kiinnostunut veneilystä. Raumalla kun pitäisi kaikilla olla paatti. No, eipä ole minuakaan harmittanut, vaikka poikasena kyllä ajeltiin Kokemäenjokea ristiin rastiin.
Kuivalla maalla ollaan kuulemma aina viisaampia, ainakin silloin, kun merellä on hätä.
Hänen, siis vaimoni syntymäkoti oli täysin syrjässä metsän keskellä, korpikylällä, paikassa, mikä nykyään kuuluu Ulvilaan. Vettä ei kans ollut lähelläkkään kuin kaivossa ja sitten jossain suolla.
-
Ei jäänyt edes traumaa.
Eipä ole mullakaa mitään traumoja, vaikka olen jäänyt niitä taitoja paitsi.
Voin vielä tunnustaa kolmannenkin aukon taidoissani, en ole koskaan oikeastaan osannut tanssia, ei ole ollut innostusta ja nyt on jo se vähäkin taito mitä on ollut, niin ruostunut. :-[
-
Tästä viestiketjusta tuli mieleen syksyn ääniä ja tuoksuja varhaisimmasta lapsuudesta.
Kuulin melkein korvissani puimakoneen vonkaisun, kun Viljami syötti puimakoneen kitaan liian suuren tukon viljaa.
*Lokomopiili eli hienommin lokomobiili... eli höyrykone. Onko tuttu? Millä nimellä sitä kutsuttiin muualla? PP kertoi että heillä koneita pyöritti petrolikäyttöinen maamoottori eli "porilainen".
Voi Justiina, miten hienosti tuosta kaikesta kirjoitit.
Niitä vonkaisuja jäin minäkin kaipaamaan lauantaina siellä perinnepäivillä. Oli niin hyvä syöttäjä, että syötti tasaisesti ilman mitään vonkaisuja.
Mun hommani muuten oli tappurissa olla "ruumenmummuna", se oli se kaikkein tomuisin työmaa.
Joskus sitten pääsi "pahnariitankin" päälle sotkemaan pahnoja piukkaan.
Tuttu on se lokomopiili tappuria käyttämässä, meillä sitä sanottiin onkapannuksi.
Sitten myöhemmin oli niitä maamoottoreita ja niitä näkyi lauantainakin.
Oi niitä aikoja, kyllä olisi nykynuoriso totinen, jos joutuisi vaikkapa tappuriin päiväksi....
-
Tästä viestiketjusta tuli mieleen syksyn ääniä ja tuoksuja varhaisimmasta lapsuudesta.
Kuulin melkein korvissani puimakoneen vonkaisun, kun Viljami syötti puimakoneen kitaan liian suuren tukon viljaa.
*Lokomopiili eli hienommin lokomobiili... eli höyrykone. Onko tuttu? Millä nimellä sitä kutsuttiin muualla? PP kertoi että heillä koneita pyöritti petrolikäyttöinen maamoottori eli "porilainen".
Voi Justiina, miten hienosti tuosta kaikesta kirjoitit.
Niitä vonkaisuja jäin minäkin kaipaamaan lauantaina siellä perinnepäivillä. Oli niin hyvä syöttäjä, että syötti tasaisesti ilman mitään vonkaisuja.
Mun hommani muuten oli tappurissa olla "ruumenmummuna", se oli se kaikkein tomuisin työmaa.
Joskus sitten pääsi "pahnariitankin" päälle sotkemaan pahnoja piukkaan.
Tuttu on se lokomopiili tappuria käyttämässä, meillä sitä sanottiin onkapannuksi.
Sitten myöhemmin oli niitä maamoottoreita ja niitä näkyi lauantainakin.
Oi niitä aikoja, kyllä olisi nykynuoriso totinen, jos joutuisi vaikkapa tappuriin päiväksi....
Kyllä hemuli olen onkapannun tuttu, en kyllä tappurin voimakoneena vaan rakennustyömailla
sillä kehitettiin vaan höyryä talviaikaan,, sai hiekat sulaksi ja muualtakin jäät aamusin pois.
noi sun tappuri- kuvas moottorit ovat juuri niitä porilaisia,,kuumapäitä,jotka myös piti
puhalluslampulla ensiks kuumentaa, sit oli wigsrömmejä joiden vesisäiliö oli levee ja matalampi.
Porilainen vetastiin siivasta käymään ja se saattoi lähteä kumminpäin hyvänsä pyorimään.
masinistin piti se oikaista jollakin syöttöpumpulla.
Oi voi tuli sitä nuijana tehtyä eräitä tappuripäiviä. Se kävi kans työstä kun pellolla Harjavaltalainen kolmosella
tappuroitiin suoraan seipäistä kauraa, ja säkkipojan,,tai oikeammin poisviejan piti hevospelillä ajaa
säkit kuivuriin km ;n päähän. Kyllä seitentoista vuotias hevosmies ehtoolla lullaamatta nukku.
Silti nyt muistellen.. hienoja aikoja oli.
-
Ensimmäiset luistimeni oli "Nurmekset". Ne kiinnitettiin monojen pohjaan, monon korkolappuun tehtiin reikä ja sen päälle metallilaatta, johon luistin sopi. Mikään mahti maailmassa ei olisi pitänyt kylän mukulaoita poissa Loimijoen jäältä. Se "pirunhevonen" sinne myös ilmestyi joka talvi.
Kesän tullen mikään mahti maailmassa ei olisi pitänyt porukkaa poissa Loimijoen rannasta. Uimaan piti oppia hetikohta, muutoin jäi sakista.
Kun 15 vuotta tuli täyteen ja rippikoulu käydyksi, mikään mahti maailmassa ei olisi pitänyt poissa Ripovuoren ja Karhulan tansseista. Matkaa tosin oli vaivaiset 3-7 kilsaa. ;D
-
Nyt sää pumpuli taas viilaat" oikeella "viilalla.
Oli ne nurmekset mullakin,,vaan en saanut rikkoo
kenkänkorkoja,,siis piti vaan olla puoli- nokillaan luistellessa
kun se tappi törötti päin korkoo,
,(veikkaan ettei savolaiset pualtaka ymmärrä taas mun jutusta)
Puhuit Karhulan ja Ripovoren tansseista.
Kyllä tuli niitäkin syntejä"tehtyä.
Karhulassa teimme Varieteeohjelmaakin(onpas hieno sana)- mein tekemisinämme.
Seuran nimissä voimisteltiin ja tehtiin "Pelle-ohjelmia,,siks kai mää tämmönen oonkin!
Samaa myös Ripovuorella.
Kun alkoi kiinostamaan muukin ko ihmisten naurattaminen, niin alkoi hävettä
kun kaikki matkivat,,eikä plikatkaan halunneet muutako kikattaa ja hyvvääYötä!
"Ei muistanutta laiteta...
-
Kuulin juuri kantapaikassani jutun 50-luvun tanssireissusta:
Elettiin aikaa, jolloin äveriäämmät pojat suhasivat autolla tanssipaikalle. Eräs autoton nuorimies siveli bensaa paidanrinnukseensa, jotta tytöt luulisivat, että hänkin on autolla.
Hoksaavainen tyttö kuitenkin sanoi: "Otas noi pyykkipojat pois housunpuntistas." ;D
(Pyykkipojillahan kiristettiin housunpuntit, jotteivat menisi polkupyörän pinnojen väliin.)
-
Hei kropsu ja pumpuli!
Oletteko Kalliolassa aikoinaan myöskin käyneet?
Silloin joskus, vuosina kuokka ja kirves, nuorisoseurat kiersivät esittämässä näytelmiä ja lopuksi oli tanssia.
Monet näytelmät on siellä tullut katsottua. Joskus oli myöskin ns. ohjelmallisia iltamia.
Oliko se niin, että niistä tilaisuuksista ei joutunut maksamaan huviveroa.
Ps. onko se pumpulin "pirunhevonen" sama kuin napakelkka?
-
Silloin, 50-luvulla, ei paljoa reissattu. Kulkuvälineenä oli polkupyörä ja potkukelkka.
Kalliolassa olen ollut. Muistiini on jäänyt , että kerran esiintyi iki-ihana, komea Tapsa Rautavaara.
Piruhevonen on sama, kuin napakelkka. Jäälle iskettiin seiväs pystyyn ja siihen kiinnitettiin poikittain toinen, pitempi seiväs. Joku pyöritti tätä laitosta ja siellä toisessa päässä sai komeat kyydit. Isolla porukalla jos mentiin, niin sinne vauhtipäähän kiinnitettiin esim. "lamuskat". Suurta huvia oli päästää irti vauhdissa ja sitten liukua jäätä pitkin aikamoinen matka. Tietysti aina täytyi muistaa, että sinne sulan railon lähelle ei ollut lupa mennä! :)
"Lamuskat"= vesikelkka. Niin....sanooko sekään nyt mitään?
Ja mitkäs sitten on "ämmänlänget"?
-
Sanoohan lamuskat jotain, mutta ei vesikelkkana.
Lamuskat olivat hevosen vetämä parireki, jonka päällä oli matalalaitainen lava.
Ämmänlänget tulivat tutuiksi, kun olin yhden kesän nuorena plikkana Ahvenanmaalla piikomassa, siellä jouduin kantamaan vettä "ämmänlängillä", kotona ei niistä mitään tiedetty.
Napakelkka on tullut vasta viime talvina tutuksi, kun ovat järvelle tehneet mukuloita varten napakelkan.
Juu, polkupyörällä niitä Kalliola-reissuja tehtiin talvellakin ja sai pelätä, että nailonit jäätyy sääriin kiinni.
Muistan kerran, kun päästiin kolme likkaa jonkun kyydissä Kalliolaan ja kun tultiin yöllä kotiin, saatiin kaivaa pyörät halkojen alta. Pirulliset kylän pojat olivat hajoittaneet halkopinon ja latoneet halkoja pyöräimme päälle.
Silloin taidettiin hiukan ladella ärräpäitä...
-
noi sun tappuri- kuvas moottorit ovat juuri niitä porilaisia,,kuumapäitä,
Menen vieläkin siihen tappuroimiseen, kun jäi "nakomaan" mikä sitä tappuria siellä Perinnepäivässä käytti ja
löytyihän se kuvistani. Ei ollut maamoottori vaan traktori, merkistä en oo varma, vähän näyttäisi "Fergulta", mutta voi se olla "Foorttikin" - tai sitten joku muu....
-
Hei tappurointitietoiset. Oliko sitten joskus sellaistakin, että olkia poltettiin pelloilla?
Kyselee pikkupoikasena kaupungissa kasvanut?
-
Aamuaikainen lehdenhakumatka ( ne loppuvat kohta).
Mikään ei ole silmissäni niin kaunis väri, kuin kypsän viljan. Sen kun voisi tallentaa vaikka hiuksiinsa!
Tämän päivän viljapelto ei lainehdi. Varsi on lyhyen lyhyttä. Sateisen kesänkään jälkeen vilja ei ole lakoontunut. Se kaiketi on lyhyen varren tarkoituskin?
Kaunista syyspäivää teille ystävät!
" Syksy saapuu pimein illoin, kirjeystävä ois hauska silloin!" :)
-
Voi Kropsu.Kiitos kun kannat huolta näissä murrejutuissa meidän savolaisten puolesta.
Hauska näitä on lukea ja myös yritän ymmärtää mistä aina on puhe.
Tämä on vähän sama kuin keskustelu Vironmaalaisen kanssa.
Jotakin ymmärtää ja loput pitää arvata...
Työt vanhaan aikaan ovat varmaan olleet aika samanlaisia ympäri suomea.
Ainakin täällä savossa vielä viiskymmen luvulla oli suomenhevonen aika kova sana.
Sitten pikkuhiljaa alkoi Traktorien ja Puimurien aika.
Napakelkka,se niin pitkäriukuinen, että aikoivat sillä ennätystenkirjaan oli viime talvena tuossa lahdella.
Sen tekivät nämä Vuorelan Kunnon ..huruukot...En ole varma onnistuivatko siinä touhussaan.
-
Voi Kropsu.Kiitos kun kannat huolta näissä murrejutuissa meidän savolaisten puolesta.
Hauska näitä on lukea ja myös yritän ymmärtää mistä aina on puhe.
Kyllä savolaiset pärjää 8) Jos sana on outo, asiayhteydestä arvaa mitä tarkoitetaan.
Tappurointi kyllä pisti miettimään, mutta arvelin että puimakone ja puinti tässä on menossa. Kuva puimakoneesta auttoi, ettei tarvinnut kysellä. Mukavaa oppia uusia sanoja, käyttäkää niitä edelleen. Kysellään, jos ei arvata.
Luistelusta ja uinnista on myös puhuttu. Uimisen suhteen oli helppoa, kun asuttiin järven lähellä. Koulu oli niin lähellä uimarantaa, että käytiin syksyisin uimassa järvessä. Piti uida muistaakseni 50 metriä, että sai todistukseen maininnan uimataidosta.
Luistelemaan opettelin vasta aikuisuuden kynnyksellä, kun muutin asumaan luistinradan raapuriin. Luistelin sitten tyttären kanssa syksyisin myös jäällä, jos oli hyvät kelit. Näin kumpikin oppi melko taitavaksi. Nyt en uskalla enää luistella, vaikka mieli palaa retkiluistelun pariin. Muutama kohtalokas kaatuminen on lisännyt varovaisuutta. Vanhat ja hauraat luut luut, nääs.
Napakelkka oli lapsuuden huvitus meilläkin.
Nyt vanhana muistellessa huomaa, miten paljon lapsuuteen liittyi kaikenlaista liikkumista: uintia, hiihtoa, puissa kiipeilyä, juoksemista, hyppimistä, marjastusta... ruumiillisen työn lisäksi.
-
Tänään nostan tämän ketjun esille ihan vaan siksi, että luin koko ketjun ja oli ihan mukavaa luettavaa.
Näitä toivoisi lisääkin.
Hyvää yötä.