Soffasurffauspaikkoja en välitä, mutta vanhat hyvät ajat muistuivat mieleeni!
Sota-ajan jälkeistä polvea kun olen, on ymmärrettävää, että kulkijaa oli monenlaista lapsuuteni aikana.
Maalaistalon pihaan tulla tupsahti monenlaista kulkijaa. Työtäkin kun oli tarjolla, saivat ruuan ja yösijan ja ilmeisesti vähän palkkaakin. Muutaman päivän, viikon ehkä viipyivät ja jatkoivat matkaansa. Kerrankin muistan äidin hieman pelästyneen, kun yöpyjän tyynyn alla oli pitkä veitsi. Mutta lienee ollut kulkijan retkiä suojaava kapistus!
Pikkuveljeni kanssa ihmeteltiin tinuri Kallea. Hän tuli illansuussa, sai ruokaa ja kipusi vinttikammareihin, joita ei talvella lämmitetty. Yllään hänellä oli "sisäturkki", päässä karvareuhka, käsissään "moottoripyöräilijän" pitkävartiset rukkaset ja jalassaan töppöset. Ja villahousut varmaankin sarkahousujen alla! Nousimme yläkertaan veljeni kanssa ihmettelemään, että nukkuuko hän koko varustus päällään.
Ilmeisesti nukkun. Koska hän tuli aina yllättäin, eikä nukkumahuonetta ehditty lämmittää.
Ja aamulla kaikki kupariset kahvipannut ja kattilat saivat uuden tinakerroksen.